 |
 |
|
1 Lähtökohtia Tiivistelmä
Otettakoon aluksi esimerkki viestinnästä. On vuolaasti virtaava joki, jonka ala- ja ylävirralla oleskelee ihmisiä. Ylävirran väki huomaa että vaarallinen leijona on menossa kohti alavirran ihmisiä. Miten he voisivat varoittaa näitä, kun huuto ei kuulu ja käytettävissä on vain virta ja siinä kulkevia tukkeja? Eipä hätää: virta muodostaa väliaineen tai kanavan joka pitkin saadaan viesti kulkemaan. Ennalta tehdyn viestintäsopimuksen, koodin, mukaisesti lähetetään ensin kaksi tukkia ja sitten väliajan jälkeen vielä kolme tukkia alavirtaan, niin alavirran väki osaa lukea tästä varoituksen. Tukit eivät ole vain puuta, vaan ne palvelevat tässä merkkeinä. Viestinnän onnistumiseksi on voitava taata, etteivät tukit kulje virrassa omia aikojaan tai jää matkan varrelle, mikä merkitsisi häiriötä. Olisi tietysti voitu myös sopia, että hätätilanteessa jokeen kumotaan astiallinen punaista väriainetta, mistä alajuoksun väki sitten osaa lukea varoituksen. Esimerkistä ilmenee monia viestinnän edellytyksiä. Ensinnäkin tarvitaan jotakin sellaista materiaa tai energiaa, johon voidaan tuottaa halutunlaisia eroja, jotka palvelevat merkkeinä. On periaatteessa aivan sama mistä aineksesta tai minkälaisista eroista on kyse. Mikä tahansa kelpaa merkin raaka-aineeksi. Esimerkissä materiaalina käytetään tukkeja ja väriainetta, mutta yhtä hyvin merkkinä voi toimia vaikkapa jaksoittain tuprahteleva savu, välähtelevä valo, värähtelemään saatettu ilma, jaksotetut radioaallot, mustekuviot paperilla, vaalean ja tumman erot näytöllä. Yleensä materiaaliin tuotetut erot täytyy saada kulkemaan maantieteellisen välimatkan yli eli viesti pitää saada siirtymään yhdestä pisteestä toiseen. Kovatkaan äänet eivät kantaudu kovin montaa kymmentä kilometriä ilmassa, merkkitulen lähettämät valoaallot saattavat hyvissä oloissa kantaa kauemmaksikin, sähkömagneettiset radioaallot kiirivät tuhansien kilometrien päähän silmänräpäyksessä. Nämä ovat kuitenkin vasta viestinnän teknisiä edellytyksiä. Lisäksi tarvitaan henkisiä edellytyksiä: viestinnän osapuolten täytyy olla ymmärtämiskykyisiä. Jopa koneiden viestiessä keskenään niiden pitää olla kykeneviä tulkitsemaan toistensa sanomia. Hyvin keskeinen viestinnän edellytys on koodi, se että ihmiset ovat sopineet keskenään tai oppineet ymmärtämään mitä tietynlainen erojen joukko merkitsee, miten se viittaa itsensä ulkopuoliseen maailmaan. Koodi perustaa merkkijärjestelmän: esim. kielelliset merkit, liikennemerkit jne. Koodit voivat olla millaisia tahansa, merkitystä on vain sillä, että viestinnän eri osapuolet jakavat saman koodin. Luonnolliset kielet ovat koodeja, sähkötyksen pisteet ja viivat perustuvat koodiin, korvan raaputus huutokaupassa voi olla koodin tuntevalla merkki korottaa tarjousta vielä jne. Koodi on osapuolten yhteinen, sen avulla osallisista muodostuu yhteydenpitoon kykenevä ryhmä. Koodia tuntemattomat ulkopuoliset kuulevat vain merkityksetöntä siansaksaa tai kenties he näkevät tukkien kulkevan virrassa, mutta eivät tajua niitä merkeiksi jostakin asiasta. Sana viestintäsopimus antaa koodista hieman liian tietoisen ja harkinnanvaraisen kuvan. Aivan niin kuin ihmiset täysin kirkkaasti tiedostaen ja järkevästi keskenään sopien loisivat koodit. Tosiassa ihmiset syntyvät jo olemassaolevien koodien mutkikkaan ja hämärän verkon keskelle. He omaksuvat koodit jo varhain itsestäänselvyyksinä, joita ei tulla sen kummemmin pohdiskelleeksi. Viestinnän epäonnistuminen johti Titanicin tuhoon Toinen alkukuva on Osmo A. Wiion kirjasta "Johdatus viestintään" (1994, 15–16). (Tämän kirjan 1960-luvun puolivälissä ilmestynyt varhaisin versio oli muuten ensimmäinen suomalainen viestinnän oppikirja).
Valtamerilaiva Titanicin tuho 1912 tarjoaa monia esimerkkejä viestinnän merkityksestä ja sen vaikeudesta. On huhtikuun 14. päivän ilta Pohjoisella Atlantilla. Maailman suurin matkustaja-alus höyryää kohti New Yorkia edellään toinen alus, Caledonia. Äkkiä Caledonialla tehdään havainto: jäätä edessä! Laiva tekee paniikkijarrutuksen ja onnistuu välttämään törmäyksen jäävuoreen. Caledonialta sähkötetään takana seuraavalle Titanicille jäävuoresta. Radiosanoma siirtyykin onnistuneesti Caledonialta Titanicin radiohyttiin. Mutta samanaikaisesti loistoalukselle tulvii muitakin, tärkeille asiakkaille tulevia viestejä; näin varoitussanoma hautautuu sähköttäjän pöydälle muiden sanomien alle. Sanoma ei mene perille Titanicin kapteenille. Niinpä Titanic törmää kohtalokkaasti jäävuoreen ja sen kylki repeytyy auki pitkälti. Törmäyksen jälkeen Titanicin kapteeni määrää sähköttäjänsä kutsumaan Caledonian avuksi. Alus on niin lähellä, että sen valot saattoi heikosti erottaa. Sähköttäjä kutsuu Caledoniaa, mutta mitään ei tapahdu. Caledonian ainoa sähköttäjä on mennyt nukkumaan. Perämies tosin kulkee radiohytin ohi ja kuulee piipityksen. Hetken kuunneltuaan hän lähtee päätään pudistellen pois; hän ei ymmärtänyt sanomaa. Kun radioyhteyttä ei saatu, Titanicin kapteeni käski ampua hätäraketit. Punaisia raketteja ei kuitenkaan löytynyt ja niin lähetettiin valkoisia ilotulitusraketteja. Caledoniasta nähtiin raketit ja hymyiltiin ymmärtäväisesti; taas siellä juhlitaan ja iloitaan. Sanoma ymmärrettiin väärin. Caledonia höyrysi pois ja Titanicin mukana hyisiin aaltoihin vaipui 1685 matkustajaa. Wiion mukaan vastaavia tapauksia sattuu pienemmässä mittakaavassa joka päivä ja kaikkialla. Me lähetämme sanomia toisillemme, mutta sanomat eivät aina saavu perille, niitä ei ymmärretä tai ne ymmärretään väärin. Wiio onkin ironisesti esittänyt ns. Wiion lait, jotka ovat muunnoksia Murphyn laista: jos viestintä vain voi epäonnistua, se epäonnistuu; jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan varmasti tavalla josta on eniten vahinkoa. Näitä lakeja ei pidä ottaa liian vakavasti: ne syntyivät Wiion ollessa kansanedustajana ja hänen turhauduttuaan viestinnän vaikeuksiin parlamentissa. Wiio kuitenkin toteaa että koko inhimillinen elämä on yhtämittaista tietojen vaihtamista, tietojen ottamista ja antamista, ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista eli viestintää. Viestintä on kaiken järjestyneen yhteiselämän edellytys ja keino, jonka avulla yhteisöjen pyrkimyksiä toteutetaan. Ihmisyhteisöt eivät yksinkertaisesti voi olla olemassa ilman viestintää. |
|||||||||||||
