 |
 |
|
1 Lähtökohtia Tiivistelmä
Mitä viestintä on? Tähän kysymykseen jokainen arvelee osaavansa vastata, sillä viestintähän on jokaiselle tuttu asia. Mutta ehkä viestintäkin on samalla tapaa vaikeasta selitettävä kuin ajan käsite oli filosofi ja kirkkoisä Augustinukselle (354–430): "Jos minulta ei kysytä, mitä aika on, niin tiedän sen. Mutta jos minulta kysytään, niin en tiedä." Augustinus viittaa tässä siihen, että jokainen meistä tuntee ajan intuitiivisesti ja käytännöllisesti, mutta selittäkääpä selvin sanoin ja tieteellisesti kestävällä tavalla mistä ajassa on kysymys! Onko aika sitä, että kellon viisarit pyörivät eteenpäin? Tuskin. Entä "kuluuko" aika kuten hiekka tiimalasissa? Ajan olemuksen selvittäminen ei ole helppoa. Viestintä on kaikesta tuttuudestaan huolimatta myöskin vaativa selitettävä. Viestintää on pyritty selittämään lukuisin erilaisin määritelmin, ja useimmiten on tavoitettukin osuvasti ainakin jokin puoli viestinnästä. Viestinnän määritelmistä ei ole pulaa, pahempi ongelma on valita siitä paljoudesta se näkemys jota kannattaa. Erilaiset määritelmät heijastelevat erilaisia teorioita ja ajatteluperinteitä, jotka kukin tarkastelevat maailmaa ja ihmiselämää omasta perspektiivistään. Eri teoriat kysyvät eri asioita maailmalta ja saavat myöskin erilaiset vastaukset kysymyksiinsä. Viestinnästäkään ei ole olemassa vain yhtä totuutta. On erilaisia rajallisia perspektiivejä ja niistä käsin hahmotettuja näkemyksiä. Eri tutkimusperinteiden perspektiivisyyttä kuvaa hyvin vanha intialainen satu seitsemästä sokeasta miehestä, jotka kukin tunnustelivat norsua jostakin kohtaa. Se joka tunnusteli kärsää, vakuuttui pian norsun olevan letkumainen olento. Se taas joka syleili töppöjalkaa, piti norsua ilman muuta pylväsmäisenä ilmestyksenä. Se mies joka taputteli norsun kylkeä oli valmis vannomaan, että norsu on kuin seinä jne. Sadun ideaa soveltaen voidaan ajatella, että kun joku katselisi norsun ihoa suurennuslasilla, hän pitäisi sitä valtavien railojen ja halkeamien tyyssijana. Kilometrien korkeudesta lentokoneesta taas hahmottuisi harmaiden neliömäisten otusten lauma. Yhden tieteellisen ajattelutavan edustajat saattavat syyttää toisen ajattelutavan edustajien olevan väärässä. Mutta ehkäpä tuon toisen ajattelutavan edustajat katsovatkin asiaa eri näkökulmasta, jolloin kritiikin pitäisikin kuulua: "Katsotte asiaa väärästä perspektiivistä, ette näe sitä mitä me näemme omastamme". Voi kuitenkin olla niin, että tuosta kritisoidusta perspektiivistä saadaan esiin jotakin sellaista mitä muualta ei nähdä. Hermeneuttisessa filosofiassa tutkimisen mallina on vuoropuhelu, dialogi, tutkimuskohteen kanssa. Tutkijalla on jo alusta alkaen tietyt ennakko-oletukset kohteesta, jotka ohjaavat hänen kysymistään ja myös vastausten saamista. Oikein itsepintainen tutkija löytää kaikista tutkimuskohteistaan sen mitä oletti jo alun alkaenkin kohteen olevan. Samoin härkäpäinen toimittaja haluaa vain vahvistuksen omille ennakko-oletuksilleen eikä suostu muuttamaan käsitystään vaikka hänelle kerrottaisiin mitä tahansa. Parempi tutkijanote on sellainen, ettei kohteen olemusta etukäteen lyödä lukkoon, vaan sitä tarkastellaan monipuolisesti, siihen perehdytään kaikinpuolisesti, siis useista näkökulmista. Tällainen perehtyvä tutkiminen tuottaa monipuolisen kuvan. Kuvasta tulee tällöin konkreetti eli kohde näyttäytyy monissa määreissään ja suhteissaan. Abstrakti kuva taas olisi joten "irti revitty" (lat. ab-strahere – vetää irti), yksipuolinen, yhdessä suhteessa nähty. Tätä teorioiden perspektiivisyyttä auttaa ymmärtämään metaforan käsite, johon tutustutaan seuraavassa. Metaforien eli vertauskuvien kognitiivisesta teoriasta on apua pitkin matkaa viestinnän olemusta selvitettäessä. |
|||||||||||||
