1 Lähtökohtia

Tässä jaksossa perehdytään alustavasti viestinnän tutkimuksessa käytettyihin peruskäsitteisiin, määritelmiin ja malleihin.

Alkukuvat -osiossa esitetään kaksi konkreettista viestinnän tapausta. Ensimmäisessä tapauksessa mietitään, mitä edellytyksiä on oltava olemassa, jotta viestintä voi toteutua. Tämän tapauksen yhteydessä huomataan, että miltei millä tahansa materiaalilla voidaan viestiä. Toisessa tapauksessa tuodaan esiin, kuinka valtamerilaiva Titanic upposi oikeastaan viestinnän epäonnistumisen vuoksi.

Viestinnän käsite ja malleja -osiossa kerrotaan, että viestinnästä on helpointa havaita merkkien siirron tapahtumat. Viestintä ei ole kuitenkaan vain siirtoa ja kuljetusta, vaan olennaisinta siinä on viestien ymmärtäminen ja tulkitseminen jotakin merkitseviksi. Jotta ymmärtäminen voisi toteutua, täytyy viestinnän osapuolilla on yhteinen kieli tai sovittu merkkijärjestelmä. Viestintää käsitellään kolmen tasoisilla malleilla: siirtomalleilla, merkityksen tuottamisen malleilla ja yhteisyyden tuottamisen malleilla. Malleja havainnollistetaan jäävuori -kuviolla.

Kohdassa Näkökulmien rajallisuus ja Tieteen metaforat esitetään, että kukin viestinnän teoria avaa aiheeseen omanlaisensa näkökulman. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa lähestyä viestintää, vaan monet erilaiset lähestymistavat voivat olla perusteltuja. Esitetään että oikeastaan teoriat ovat eräänlaisia metaforia, vertauskuvia. Metaforassa jokin kohde tehdään ymmärrettäväksi tuomalla sen vertauskohdaksi jokin tutumpi kohde tai ilmiö. Metaforassa kohde tulee ymmärretyksi tuon tutumman ilmiön kautta, jolloin kohteen jotkut puolet nousevat silmiinpistävinä esiin ja toiset puolet jäävät unohduksiin. Viestinnän käsittäminen siirroksi on eräs metafora: siinä viestintäilmiö pyritään tekemään ymmärrettäväksi vertaamalla sitä tavaroiden kuljetukseen paikasta toiseen. Mutta on muitakin metaforia: viestintäilmiötä voidaan lähestyä mm. rituaalin, kaupankäynnin, kansankokouksen ja peilillä heijastamisen vertauskuvilla.

Kolme erilaista filosofista lähtökohtaa on syventävä osuus. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä on tapahtunut 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä tieteellinen vallankumous, on tapahtunut ns. kielellinen käänne (linguistic turn) ja on alettu ajatella ns. sosiaalisen konstruktivismin mukaisesti. Sosiaaliseen konstruktivismiin nojaava tutkimus poikkeaa melkoisesti tavanomaisesta arkisesta ajattelutavasta. Silti opiskelija saattaa jo opintojensa alkuvaiheissa törmätä tähän lähestymistapaan ja kokea vaikeuksia ymmärtää esim. diskurssianalyysiä. Tässä luvussa asiaa selvitetään porautumalla syvälle niihin alkuoletuksiin, jotka vaikuttavat erilaisten tieteen tekemisen tapojen taustalla. Esitellään jokapäiväistä ajatteluamme lähinnä oleva realistinen lähtökohta, esitellään konstruktivistisen ajattelun perusteet ja lopuksi esitellään relationaalinen lähtökohta. Tässä esityksessä katsotaan, että sekä realismi että konstruktivismi perustuvat liian rajoittuneisiin alkuoletuksiin. Relationaalinen lähtökohta pyrkii lähtemään liikkeelle sellaisista oletuksista, että realismin ja konstruktivismin jyrkkä vastakkaisuus purkautuu ja tullaan ajattelutapaan, jossa on piirteitä näistä molemmista lähestymistavoista.

alkuun

Sivulla käyntejä 1.9.2005 lähtien: