 |
 |
|
3 Merkitykset ja kulttuuri Tiivistelmä -------------------------------------------------------------------------------- Maailma käsitteiden läpi Lähtökohtia -osiossa käsiteltiin viestinnän tutkimuksen filosofisia peruslähtökohtia. Todettiin, että kantilaisissa ratkaisuissa ja konstruktivismissa maailman ja tietoisuuden väliin tulee ”kolmas” välittävä tekijä: kulttuuriset käsitteet, kieli jne. Maailma käsitetään käsitteiden ”läpi” tai "kautta", kulttuurimme on läsnä kaikessa ymmärtämisessä.
Käsitteet ovat abstrakteja, yksipuolisia, ne viittaavat vain johonkin puoleen kohteessa. Eri käsitteitä/sanoja käyttämällä asia saadaan "valaistua" eri puolilta. Juuri tässä piilee mahdollisuus vaikuttaa retorisesti ihmisiin, esittää kohde joiltakin halutuilta puoliltaan samalla kun ei-toivotut puolet jäävät huomiotta. Erästä tapahtumaa voidaan kuvata "kettujen murhaamiseksi" tai "kettujen nahoittamiseksi". Sodassa ei kuolla, vaan kaadutaan. Vainajaa ei polteta, vaan tuhkataan. Selvää on, että tapahtuma tulee käsitetyksi eri tavoin näitä eri ilmaisuja käyttämällä. Jokaisen sanan valinnassa on mahdollisuus valita miltä puoleltaan, missä suhteessa kohde tulee esitetyksi. Tämä valinta on representaation politiikkaa. Perinteisesti käsitteillä on erotettu intensio ja ekstensio. 1) Intensio eli sisältö tarkoittaa niitä kriteereitä, ehtoja tai tunnusmerkistöä joita kulloinkin pidetään voimassa. 2) Ekstensio eli sovellutusala viittaa siihen, mitkä maailman oliot kelpaavat käsitteen mukaisiksi eli täyttävät intensiossa annetut kriteerit. Silloin kun maailmaa katsotaan "punaisuuden" käsitteen läpi, ehtona on vain se, että kappaleiden on oltava punaisia, muodolla tai koolla ei ole mitään väliä. Punainen pallo ja punainen kuutio kelpuutetaan mukaan eli kuuluvat käsitteen ekstensioon. Kun maailmaa ryhdytään tarkastelemaan "pallomaisuuden" läpi, niin silloin ainoastaan muoto ratkaisee eikä värillä ole väliä. Äsken samaan luokkaan kuuluneet punainen pallo ja punainen kuutio joutuvatkin nyt kokonaan eri karsinoihin: raja railona aukeaa maailmaan eri tavoin kuin vielä äsken. Nyt voidaan sanoa täsmällisemmin, että tajunta suuntautuu kohti maailmaa, poimii siitä merkitseviä olioita, intensionaalisten rakenteiden kautta.
Klassinen esimerkki intensiosta ja ekstensiosta on filosofi ja loogikko Gotlob Fregen (1848–1925) iltatähden ja aamutähden tapaus. Ihmiset tunsivat illalla esiintyvän tähden ja nimittivät sitä "iltatähdeksi"; samoin he tunsivat aamulla esiintyvän tähden sanoen sitä "aamutähdeksi". Ihmiset eivät tienneet, että molemmat käsitteet viittasivat samaan maailman objektiin, nimittäin planeetta Venukseen. Näin heidän sosiaalisessa todellisuudessaan oli olemassa kaksi eri tähteä, oli olemassa kaksi kulttuurista yksikköä, kunnes sitten tähtitiede tiesi valistaa että kyseessä on saman planeetan kaksi eri ilmentymään (illalla, aamulla). Vastaavasti voitaisiin ajatella, että yhdet
ihmiset kohtaisivat aina pilkkopimeässä tietyn kohteen,
jonka kirpeää mehua he joisivat. Tämä objektia
he nimittäisivät sanalla "kirpo" joka on kuvaa
kohteen makua. Toiset ihmiset taas näkisivät useinkin
keltaisia, molemmista päistä suippenevia hedelmiä,
ilman että heillä kuitenkaan olisi mahdollisuutta lähemmin
tutustua niihin; nämä kutsuisivat objektia nimellä
"kelto" värin mukaan. Kun ensimmäiset ihmiset
puhuisivat "kirpoista" toisen ryhmän ihmisille, näillä
ei olisi aavistustakaan mistä on kyse; ja päinvastoin.
Kunnes sitten he kävisivät yhdistelemään kokemuksiaan
tai kohde muuten saataisiin kohdatuksi samalla kertaa sekä
visuaalisessa että maullisessa suhteessa. Entisten yksikriteeristen
käsitteiden sijaan syntyisikin "sitruunan" käsite,
jonka intensiossa on kaksi ehtoa: keltainen ja kirpeä. |
|||||||||||||
