 |
 |
|
2 Tieto ja informaatio Tiivistelmä Informaation käsite Informaatio ja tieto ovat arkipuheessa melkein sama asia. Sellainen ero sanoilla on, että yleensä informaatio on viestittyä tietoa, mutta tieto ei edellytä viestimistä: henkilöllä on tai ei ole hallussaan tietoa asiasta. Esimerkiksi opastuspisteet on kansainvälisesti ilmaistu sanalla "information". Opastuksesta voi kysyä vaikka, että missä on luentosali A1 ja opastaja neuvoo tien puhumalla tai näyttämällä. Opastusteksti voi olla myös kirjoitettuna käytävän varrella. Opaskyltissä tieto tai tietämys on ulkoistettu esineelliseen muotoon. Tyypillinen esimerkki tietoa sisältävästä kulttuurituotteesta (artefaktista) on tietosanakirja tai sanomalehti. Tieteellisemmässä katsannossa informaatio ja tieto eivät ole sama asia, vaan informaatio on laajempi käsite kuin tieto: vain tietynlaista informaatio on syytä kutsua tiedoksi, nimittäin sellaista semanttista ja pragmaattista informaatiota, joka kertoo jotain maailmasta. Tieto voidaan määritellä vielä tätäkin tiukemmin, kuten tuonnempana ilmenee. Kaikki yhteiskunnat ovat eräässä mielessä ”tietoyhteiskuntia”. Jokaisessa yhteiskunnassa on tarvittu tietämystä, jotta eläminen voisi onnistua. Metsästäjä-keräilijöiden oli osattava löytää tiensä riistapaikoille, osattava tulkita jälkiä, osattava rakentaa pyydyksiä jne. Tietämyksen hankinta tapahtui omakohtaisen kokemuksen kautta, mutta myös viestittynä yksilöltä yksilölle ja sukupolvelta toiselle. Tieto leviää yli paikan ja ajan; tässä auttaa kieli ja erityisesti kirjoitettu kieli, joka säilöö tiedon jopa vuosituhansiksi. Kirjoitus on eräänlainen ulkoinen muisti, joka on luotettavampi kuin yksilöiden keskushermoston muodostama muisti. Termi "informaatio" syntyi keskiajalla, kun antiikin filosofi Aristoteleen (384–322 eKr.) kreikankieliselle sanalle ”morphe” (muoto, hahmo) piti keksiä latinankielinen vastine. Aristoteleen mukaan havainnossa siirtyy vain muoto, ei aines (hyle). Alun perin informaatio tarkoitti muotoon panemista (in+formare). Näin informaatio voitaisiin siis ymmärtää muodoksi tai järjestykseksi, joka on myös siirrettävissä yhtäältä toisaalle. Eräs tutkija vertaa informaation käsitettä energian käsitteeseen: järjestelmä sisältää energiaa jos sillä on potentiaalia tehdä työtä. Vastaavasti: ”Järjestelmä sisältää informaatiota mikäli se saa järjestelmän itsensä tai jonkin toisen järjestelmän tulemaan järjestyneeksi" (become organized - Tom Stonier). Informaatiota ei tämän mukaan voi palauttaa energiaan tai materiaan, vaan se on aivan oma perustekijänsä maailmankaikkeudessa. Hollantilainen Doede Nauta ja hänen työtään jatkanut FRISCO -tutkimusryhmä on jäsentänyt informaation eri tasoiksi, alkaen fyysisen maailman tasolta ja päätyen sosiaalisen maailman tasolle. Kunkin ylemmän tason edellytyksenä ovat alemmat tasot, mutta ylempi taso ei ole palautettavissa alemman tason ilmiöksi. Siis esimerkiksi ihmisyhteiskuntaa informaatiojärjestelmänä ei voida selittää tyydyttävästi esimerkiksi fyysisen maailman tason kuvauksella. Informaation portaat (lue alhaalta ylöspäin):
Aikaisemmin esiin tullut Shannonin ja Weaverin kommunikaatioteoria tunnetaan myös "matemaattisena informaatioteoriana". Tämä on oikeastaan tekninen signaalien siirron tilastollinen teoria, joka sijoitetaan usein syntaktiikan tasolle tai empiriikan tasolle. Missään tapauksessa tämä teoria ei vielä nouse merkityksen ja semantiikan tasolle. Muistamme miten Shannon toteaa itsekin, että viestinnän semanttiset, maailmasta kertovat puolet ovat epäolennaisia insinööriongelman kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että matemaattisen informaatioteorian kannalta on aivan samantekevää siirretäänkö järjetöntä siansaksaa, pornokuvia, ohjelmanpätkiä, numeroita vaiko maailman tuholta pelastumista sisältävää informaatiota. Pääasia on että lähtöpäässä asetettu järjestys välittyy täsmällisesti samanlaisena vastaanottajapäähän. Nykyään puhutaan paljon "tietoyhteiskunnasta", vaikka tosiasiassa viitataan juuri matemaattisen informaatioteorian tasolla suoritettaviin teknisiin siirto-operaatioihin. Tällä tasolla ei ole vielä oikeutettua puhua "tiedosta", joka on semanttisen tason ilmiö. Kyse on kuin hi-fi luokan äänentoiston yhteiskunnasta, jossa siis on erinomaiset tekniset valmiudet siirtää mitä tahansa digitoitua informaatiota. Hi-fi luokan stereot eivät kuitenkaan mitenkään takaa korkealuokkaista sisältöä: sitä, että kuunneltaisiin hyvää musiikkia, että kuunneltaisiin viisaita puheita jne. Myöskään ns. tietoyhteiskunta ei takaa, että todellista tietoa välitettäisiin. Parempi olisikin käyttää termiä informaatioyhteiskunta, muistaen sanan informaatio olevan tässä varsin suppeassa merkityksessä. (Roszak 1992) Semanttinen informaatio Tällä tasolla tarkastellaan informaation kantama merkitystä eli sitä miten se viittaa maailman asiantiloihin. Mm. Carnap ja Bar-Hillel (1952) ovat tämän tason teorian kehittelijöitä. Semanttisen informaatioteorian mukaan lause on sitä informatiivisempi, mitä enemmän se sulkee pois ilmaisukielessä mahdollisia asiantiloja. Tässä sovelletaan siis filosofi Spinozan ajatusta, että kaikki määritteleminen on negaatioita, poissulkemista (Omnis determinatio est negatio). Jos lause ei sulje mitään mahdollisuutta pois, silloin emme ole tulleet siitä hullua hurskaammaksi. Lause "Hän on nainen tai mies" ei sulje pois kumpaakaan mahdollisuutta, joten sen informatiivisuus on tässä suhteessa nolla (itse asiassa lauseessa on presuppositiona eli edellyttämyksenä, että kyse on ihmisestä). Mutta jos lause sulkee joitakin mahdollisuuksia pois, niin silloin todennäköisyys oikeaan osumiseen kasvaa ja epävarmuus asiasta vähenee. Tällä tasolla ei oikeastaan vielä olla kiinnostuneita siitä onko maailmaa kuvaava semanttinen informaatio totta vaiko ei; kiinnostuksen kohteena pikemmin kuvauskielen erottelukyky. Kuinka yksilöidysti kieli pystyy kuvaamaan maailmaa. Seuraavista lauseista jälkimmäinen on semanttisesti informatiivisempi ja tarkempi kuvaus, koska se sulkee enemmän pois mahdollisia asiantiloja. Vihollinen hyökkäsi aamun koitteessa. Vihollinen hyökkäsi klo 5.32 pataljoonan voimalla rintamalohkolla 5e. Pragmaattinen informaatio Tällä tasolla informaatiota tarkastellaan tavoitteellisen toiminnan kannalta. Doede Nauta toteaa, että pragmaattinen informaatio lisää jonkin tavoitetilan (purposeful state) saavuttamisen todennäköisyyttä. Edellisen luvun esimerkissä vaihtoehto 2 mahdollistaa paljon tarkemman vastatoimien suunnittelun kuin summittainen lause yksi. Miten mahtava toiminnallinen etu olisikaan jos tiedettäisiin etukäteen kellonlyömä ja tarkka paikka sekä vihollisosaston vahvuus. Silloin voisi keskittää joukkoja muilta alueelta torjumaan aiottua hyökkäystä. Vasta tällä pragmaattisen informaation tasolla voidaan aidosti puhua tiedosta arkipäivän "opastamisen" mielessä. Esimerkkejä: Oikean oven löytämisen esimerkki. On 1000 nimetöntä ovea, joiden takaa löydettävä hra X. Ilman pragmaattista informaatiota tai tietoa on kokeiltava kaikki vaihtoehdot. Mahdollisuuksia poissulkeva informaatio helpottaa työtä: joku kertoo että oikea ovi on 657. ovi idästä päin laskien. Näin 999 väärää mahdollisuutta suljetaan pois. 999 turhaa oven avausta vältetään. Tällainen tieto lisää toimijan tehokkuutta siis ehkäpä tuhatkertaisesti. Kassakaapin numerolukon esimerkki. Jos kassakaapissa on miljoonia erilaisia numeroyhdistelmiä, niin oven avaaminen kokeilemalla voisi viedä vuosia. Tieto oikeasta yhdistelmästä helpottaa ja nopeuttaa työtä suunnattomasti. Aikaa, työtä, energiaa, rahaa säästyy. Tästä syystä tieto on taloudellisestikin arvokas voimavara. Nykyajan yhteiskunnassa tarvitaan monenlaisia erikoistuneita osaajia, joilla on hallussaan pragmaattista informaatiota siitä kuinka välttää väärät valinnat. Erikoistietämys auttaa saavuttamaan lopputuotteessa ilmenevän tavoitetilan eli kyse on pragmaattisesti arvokkaasta informaatiosta. Tämä tietämys on voitu saavuttaa yhtiön oman tutkimus- ja tuotekehitystyön tuloksena ja sen tuottaminen on kuluttanut voimavaroja. Teollisuusvakoilu on tietovarkaus, koska vakoilija säästyy omilta kehittelykustannuksilta ja pääsee nauttimaan toisen työn hedelmistä ilman omia kehityskustannuksia. Toisaalta on kuitenkin niin, että ihmislajin voima on sosiaalisuudessa, siis kommunikaatiossa, jossa tietoja ja kokemuksia vaihdetaan toisten kesken. Usea silmäpari näkee paremmin kuin yksi silmäpari. Monet aivot löytävät useampia näkökulmia kuin yhdet aivot. Joku muu on varmasti kohdannut saman ongelman kuin sinä nyt: kysymällä ratkaiset ongelmasi ehkä nopeasti. Internet mahdollistaa miljoonien ihmisten tietojen vaihdon, joten näin muodostuu eräänlainen kollektiivinen superäly. Tietojen salaaminen ja rajoittaminen ("omistaminen") sen sijaan voi johtaa hitaampaan kehitykseen, kuin mitä avoin tietojen vaihto saisi aikaan. Ainakin yhteiskunnan varoilla tehdyn tieteellisen perustutkimuksen kuuluisi olla vapaasti kaikkien saatavilla ja keskusteltavana. Informaation sosiaalinen taso Pragmaattisen informaation tasolla saatiin selitettyä informaation (nyt voidaan puhua myös tiedosta) käyttöarvo eli se mitä käytännöllistä hyötyä tiedosta on. Sosiaalisella tasolla voidaan puolestaan selittää tiedon vaihtoarvo tai markkina-arvo. Esimerkiksi hengitysilmalla on erittäin suuri käyttöarvo meille, mutta tuskinpa suostuisimme normaalioloissa maksamaan ilmasta mitään jollekin toiselle. Koska ilmaa on ilmaiseksikin saatavilla, niin miksi luovuttaisimme vaihdossa jotain arvokasta ja niukkaa vastineeksi siitä? Normaalisti ilmalla ei ole vaihtoarvoa, mutta jos siitä tulee niukka luonnonvara, niin silloin se saa vaihtoarvon, ehkä korkeankin. Jos kaikilla on tieto vapaasti saatavilla, niin silloin sillä ei luultavasti ole vaihtoarvoa. Jos kaikki osaavat lukea, niin silloin tätä osaamista ei varmaankaan osteta palveluna lukutaitoisilta. Kuitenkin nykyisessä työnjaollisesti erikoistuneessa yhteiskunnassa useimmat osaavat jonkin erikoistaidon ja hallitsee erikoistietämyksen, jota hän myy toisille palveluna työmarkkinoilla. Palvelu vaihdetaan rahaan, joka on yleinen vaihdon väline. Mutta pohjimmiltaan ihmiset vaihtavat palveluksia keskenään: korjaa sinä minun jääkaappini, niin minä muuraan vastineeksi sinulle takan. Mutta entäpä jos tuo toinen ei olekaan takan tarpeessa? Entäpä jos minun osaamiseni onkin viestinnän kysymysten hallintaa: mistä löytyy sellainen jääkaapin korjaaja joka suostuu ottamaan vastineeksi luennon informaation käsitteestä? Raha helpottaa vaihtoa: maksan sillä rahalla, jonka olen saanut palveluksistani jossain muualla. Riittää että yhteiskunnasta tai koko maailmasta löytyy kysyntää asiantuntijan erikoistaidoilleni. Yleensä on niin, että mitä erikoistuneempi asiantuntija on, sitä laajemmilta markkinoilta hänen on etsittävä vaihtohalukkaita. Ydinfyysikolle ei löydy käyttöä kyläyhteisössä, mutta valtakunnan mitassa kyllä. Tiedon pragmaattinen arvo oli siinä, että se auttoi yksilöä saavuttamaan tavoitetiloja, päämääriä. Nyt sosiaalisessa vaihdossa maksamme siitä, että joku toinen auttaa meitä saavuttamaan kulloisiakin tavoitteita, esimerkiksi saamaan television jälleen toimintakuntoiseksi. Informaation sosiaaliselle tasolle sijoittuu myös koko tiedon sosiologian laaja kenttä. Kenen tarpeita ja intressejä palvelemaan tieto on tuotettu? Tämä esimerkiksi on tärkeä tiedonsosiologinen kysymys. Kuten muistamme, kaikki esitykset (representaatiot) on laadittu jostakin perspektiivistä, tietynlaiseen maailman kohtaamisen tapaan liittyen. Näin myös tieto on perspektiivistä ja on aina paikallaan kysyä mitä intressiä palvelemaan se on tuotettu. Esimerkiksi ministeriöiden tuottama tieto on tuotettu hallinnon tarpeisiin. Sitä paitsi eri ministeriöt tuottavat tietoaan aivan eri näkökulmista ja saavat aikaan hyvinkin erilaisia näkemyksiä yhteiskunnallisesta tilanteesta ja toimenpiteiden tarpeesta. Esimerkiksi sisäasiainministeriö tilaisi rikollisuudesta lain ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta relevanttia tietoa. Sosiaali- ja terveysministeriö taas tuottaisi tietoa, jossa rikollisuus liittyy huono-osaisuuteen, yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon, köyhyyteen, alkoholismin ja huumeriippuvuuden kaltaisiin sairauksiin. Mediajulkisuudessa nämä erilaiset, eri
perspektiivistä tuotetut näkemykset kilpailevat ihmisten
huomiosta. Ne pyrkivät vakuuttamaan katsojan tai lukijan oman
katsantokantansa tärkeydestä. Kenen ja minkälainen
todellisuuden määritelmä tulee yleisesti hyväksytyksi?
Voittaako jokin näkökulma ja saavuttaa hegemonisen, hallitsevan
aseman yhteiskunnassa? Vai säilyykö eri näkökantojen
kilpailu ja valtakamppailu julkisuudessa? |
|||||||||||||
