2 Tieto ja informaatio

Tiivistelmä
Informaation luonnonhistoriaa
- Tiedon hankinta on elämän peruspiirre
- Merkkien tulkintaa on jo ennen viestintää
Kognitiivinen informaation prosessointi
Informaation käsite
- Semanttinen informaatio
- Pragmaattinen informaatio
- Informaation sosiaalinen taso
Tiedon käsite
- Lisälukemisto: professori Ilkka Niiniluodon esitelmä tiedosta ja tietoteoriasta.
- Vaihtoehtoinen näkemys klassisesta tiedon määritelmästä
Tehtäviä
Kirjallisuutta
--------------------------------------------------------------------------------

Tiedon käsite

Lisälukemisto: professori Ilkka Niiniluodon esitelmä tiedosta ja tietoteoriasta.
Vaihtoehtoinen näkemys klassisesta tiedon määritelmästä

Suomen kielen tietää verbi on merkinnyt alun perin tien tuntemista. Siis kyse on käytännöllisestä tietämyksestä ja osaamisesta (know-how). Englannin kielen knowledge on etymologisesti yhteydessä antiikin kreikankielen verbiin gignoskein, joka latinan kielessä sai muodon gnoscere ja cognoscere (kognitio).

Tietäminen on sitä, että ollaan tultu tutuiksi tai opittu jokin asia omakohtaisen kokemuksen kautta tai viestinnän välityksellä jotakin maailman ominaispiirteistä. Tämä tietämys on tallentunut muistiin ja on käytettävissä vastaisuudessa.

Ns. tiedon ”klassinen” määritelmä, tulee esiin filosofi Platonin (428–347 eKr.) Theaitetos -dialogissa, vaikkakaan tämä määritelmä ei ole Platonin itsensä kanta. Kreikaksi klassinen tiedon määritelmä kuuluu jokseenkin näin:

Alethes doksa meta logu
Mikä voidaan suomentaa:
”tieto on oikea käsitys yhdessä selityksen kanssa” tai
"tieto on perusteltu tosi uskomus”

Filosofi Ilkka Niiniluodolla tiedon klassinen määritelmä kuuluu näin:

Tieto on:
(i) hyvinperusteltu
(ii) tosi
(iii) uskomus

Tämä määritelmä tiedolle on vaativampi kuin edellä pragmaattisen informaation yhteydessä esitetty käsitys; tässä esitykseltä vaaditaan totuutta eli vastaavuutta todellisuuden kanssa. Lisäksi vaaditaan perusteluja miksi tiettyyn käsitykseen on johduttu; joskushan voidaan puhtaasti arvaamalla osua oikeaan. Tällainen osuvakaan arvaus ei olisi tämän mukaan tietoa, koska "onnenkantamoinen" ei luultavasti toistu enää seuraavalla kerralla. Tässä tullaan siihen jo Sokrateen esittämään ajatukseen, että todellinen tieto kohdistuu maailman yleisiin lajipiirteisiin, siihen mikä on maailmassa vakioista, invarianttia. Todellinen tieto koskee luonnonlakeja ja on teoreettista: sen avulla voidaan osua oikeaan vastakin.

Niiniluoto vaihtaa klassisessa määritelmässä "uskomuksen" tilalle "semanttisen informaation", joka siis kuvaa enemmän tai vähemmän tarkasti maailmassa vallitsevia asiantiloja. Tämän jälkeen tiedon määritelmä näyttää seuraavalta:

Tieto on
1. väitelauseiden sisältämää semanttista informaatiota
2. joka täyttää perusteluehdon (i) ja
3. totuusehdon (ii).

Tietoa olisi siis tämän mukaan esimerkiksi kielen lauseissa esitetyt maailmaa koskevat väittämät (maa on pyöreä), joka pystytään perustelemaan vaikkapa kenen tahansa toistettavissa olevien tutkimusten nojalla ja joka nojaa parhaisiin käytettävissä oleviin luonnontieteellisiin teorioihin. Tärkeintä kaikesta on kuitenkin Niiniluodon mukaan se, että väittämä on totta eli vastaa todellisuudessa vallitsevaa asiantilaa.

Syventävä osuus: professori Ilkka Niiniluodon esitelmä tiedosta ja tietoteoriasta.

Teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto puhui Tampereen yliopistossa tiedotusopin peruskurssilla tiedosta, informaatiosta ja tietoyhteiskunnasta.

Siirry tästä Niiniluodon verkkoluentoon.

alkuun