 |
 |
|
7 Viestinnän tutkimuksen alueita Tämä osio koostuu lyhyestä kirjallisesta osuudesta ja opiskelijan omatoimisesta tutustumisesta linkkien välityksellä viestinnän tutkimukseen maailmalla ja Suomessa. Eräs tapa jakaa viestinnän aluetta on kolmijako: puheviestintä, yhteisöviestintä ja joukkoviestintä. Näistä puheviestintä (jota on sanottu myös keskinäisviestinnäksi) operoi yksilöiden tasolla, yhteisöviestintä organisaatioiden tasolla ja joukkoviestintä koko yhteiskunnan sekä kulttuurin tasolla. Kutakin näistä viestinnän alueista vastaa oma viestinnän tutkimuksen lohkonsa. Tämä on vain eräs mahdollinen viestinnän alueen jako, jota kaikki eivät tunnista omakseen. Tässä se kuitenkin toimii viestinnän alaa jäsentävänä. Varsin yleisesti käytetty viestinnän jaottelu on myös seuraava: intrapersonaalinen viestintä, interpersonaalinen viestintä, ryhmäviestintä, organisaatioviestintä, joukkoviestintä, kulttuurien välinen viestintä. Tässä jaottelussa lähdetään yksilön sisäisestä viestinnästä (ajattelu on eräänlaista äänetöntä puhetta) ja edetään yhä laajempiin sosiaalisiin muodostumiin. Jaottelu on sikäli kyseenalainen, että kaikessa viestinnässä on monia tasoja mukana. Puheviestintä -------------------------------------------------------------------------------- Joukkoviestintä Joukkoviestintä on julkista viestintää, joka leviää tiedotusvälineiden kautta periaatteessa koko yhteiskuntaan kaikkien saataville. Joukkoviestinnän tutkimus alkoi historiallisesti kiinnostuksena siihen kuinka mediat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen, ja siihen kuinka ne vaikuttavat ihmisjoukkoihin ja yhteiskuntaan. Joukkoviestinnän tutkimus oli aluksi kohdistunut sanomalehtiin (esim. Zeitungswissenschaft, Zeitungskunde, sanomalehtioppi), mutta sähköisten medioiden yleistymisen jälkeen on alettu puhua joukkoviestinnän tutkimuksesta (mass communication research, Publizistik). Maailmalla ja Suomessakin on myös media -sanaan pohjautuvia oppiaineita, joita on muodostettu esim. elokuvatutkimuksen tehtäväkenttää laajentamalla (Media studies, mediatutkimus, mediatiede jne.). Oppiaineita on nimetty myös journalismin mukaan, siis toimituksellisten työprosessien, käytäntöjen ja lopputuotteiden mukaan (Journalism, journalistik, journalistiikka). Historiallisesti joukkoviestinnän tutkimus ja käytännön toimittajakoulutus ovat monissa maissa eläneet erillään, mutta sittemmin voineet yhdistyä samaksi oppiaineeksi. Ensimmäinen yliopistollinen journalistikoulutuksen ja sanomalehtien tutkimuksen laitos oli lehdistötalouden tutkija Karl Bücherin vuonna 1916 Leipzigiin perustama "Institut für Zeitungskunde", jota laajennettiin mm. televisio- ja elokuvakoulutuksella 1993 monipuoliseksi laitokseksi nimeltä "Institut für Kommunikations- und Medienwissenschaft". Yhdysvalloissa oli perinteisesti ollut käytännöllisiä journalistikouluja jo 1900-luvun alkupuolella, mutta yliopistollinen aine joukkoviestinnästä tuli Wilbur Schrammin toiminnan ansiosta vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tukholmassa toimiva "Institutionen för journalistik, medier och kommunikation" (JMK) muodostettiin vuonna 1989 yhdistämällä journalistikorkeakoulu ja joukkoviestinnän tutkimuskeskus. Samaan tapaan yhdistyivät Tampereella toimittajatutkinto ja tiedotusoppi vuonna 1993. Journalismilla on yhteiskunnassa mm. tiedon välittämisen, maailman jäsentämisen ja tapahtumien taustoittamisen ja yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäjän tehtävä. Yhä enemmän journalismista on tullut myös "vallan vahtikoira", joka tuo kriittisestikin esiin epäkohtia. Näistä journalismin vaativista tehtävistä seuraa vaateita myös journalismin tutkimukselle ja toimittajakoulutukselle. Miten varmistaa, että julkistettu tieto perustuu tosiasioihin ja on olennaista? Miten ja kenen näkökulmasta maailman tapahtumia tulisi kuvailla? Tulisiko kansalaisten äänen päästä julkisuuteen vai riittääkö, että julkisen ja yksityisen vallan eliitti määrittelee todellisuuden omalta kannaltaan? Mikä on toimittajan ammattietiikka: missä määrin toimittajan tai median on tunnettava vastuuta mediaesityksistä ja niiden aiheuttamista vaikutuksista? Joukkoviestinnän oppialalla tutkitaan joukkoviestinnän muotoja, sisältöjä ja välineitä yhteiskuntatieteiden ja kulttuuritieteiden näkökulmasta, perehdytään viestinnän ja journalismin tieteellisiin perusteisiin, teorioihin ja tutkimusmenetelmiin. Alan koulutus valmistaa yleensä lehdistön, radion, television ja uusmedian journalistisiin tehtäviin, mutta monet päätyvät myös organisaatioiden tiedottajiksi tai koulutusalalle. Lisätietoja verkossa: http://journalismi.uta.fi/
· Institut für Kommunikations- und
Medienwissenschaft,
· International Association for Media and
Communication Research (IAMCR): http://www.iamcr.net/
· Journal of Communication:
http://joc.oupjournals.org/ |
|||||||||||||
