 |
 |
|
5 Viestinnän historiaa Johdanto ja tiivistelmä -------------------------------------------------------------------------------- Lisälukemisto: Vilkaisu aikakauslehdistön vaiheisiin Aikakauslehdet määritellään yleensä vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyviksi sarjajulkaisuiksi, joissa on numeroa kohden useita artikkeleita tai muuta toimituksellista aineistoa. Aikakauslehti on kaikkien tilattavissa; se ei sisällä pelkästään hinnastoja, ilmoituksia ja mainontaa. Yleensä aikakauslehti ei ole sillä tavoin kiinni päivänkohtaisessa uutisoinnissa kuin sanomalehti, mutta silti rajanveto sanomalehtien suuntaan voi joskus olla vaikeaa. Esimerkiksi varhaiset valistavat sanomalehdet voitaisiin yhtä hyvin katsoa myös aikakauslehdiksi. Ensimmäisiksi aikakauslehdiksi katsotaan saksalainen Erbauliche Monaths Unterredungen (1663-1668), ranskalainen Journal des Savants (1665) ja englantilainen Philosophical Transactions (1665). Näiden vakavampien lehtien ohella alkoi Ranskassa pian ilmestyä viihteellinen Mercure Galant (1672). Naistenlehdetkin polveutuvat jo näistä varhaisajoista: englantilainen Ladies' Mercury alkoi ilmestyä vuonna 1693. 1700-luvulla aikakauslehtiä alkoi ilmestyä runsaammin Euroopan suurkaupungeissa, kuten Lontoossa. Englanninkielinen nimitys aikakauslehdelle on magazine, mikä tarkoittaa "makasiinia", siis varastoa kaikenlaisille jutuille. Tunnetun seikkailukirjan, Robinson Crusoen, kirjoittaja Daniel Defoe perusti aikakauslehden nimeltä The Review (1704-1713). Suunnilleen samoihin aikoihin aloittaneet The Tatler ja The Spectator olivat Defoen lehden tapaan luonteeltaan kirjallisia ja satiirisia julkaisuja. Vielä myöhemmin 1800-luvullakin ilmestyi runsaasti kirjallisia lehtiä: tapana oli että sepitteellinen romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena ja vasta sitten kirjan muodossa. Suomessa ilmestyi vuosina 1866-1880 Kirjallinen Kuukauslehti, jossa julkaistiin mm. Aleksis Kiven "Kihlaus". Vielä 1700-luvun lehdet olivat verraten kalliita julkaisuja, mutta 1800-luku merkitsi läpimurtoa halvoille massalehdille. Näistä ensimmäisiä olivat yhdysvaltalainen Saturday Evening Post (1821) ja englantilainen Penny Magazine (1832). 1800-luvulla aikakauslehdet kaupallistuivat sanomalehtien tapaan ja mainostamisesta tuli yhä keskeisempi osa niiden taloutta. Ensimmäinen kuvalehti oli 1842 aloittanut Illustrated London News, joka perustui piirroskuviin. Kuvalehden idea omaksuttiin pian muihinkin maihin. Ensimmäisiä suomalaisia kuvalehtiä oli Suomen Kuvalehti (1873-1880; 1917-). Valokuvauksen ja painotekniikan kehittyminen alkoi aikakauslehdissä syrjäyttää piirroskuvaa 1890-luvulla,vaikkakaan ei vielä sanomalehdissä. Vuonna 1888 Yhdysvalloissa perustettu National Geographic käytti maantieteellisten aiheiden kuvitukseen valokuviakin. Varsinainen kuvalehti siitä tuli vuonna 1904, kun lehden toimittajan oli juttujen puutteessa julkaistava 11 sivua kuvia Tiibetistä. Toimittajan yllätykseksi yleisön reaktio olikin myönteinen ja lehdestä tuli hyvin suosittu (nykyään yli 10 miljoonan kpl levikki). Korkeatasoisen valokuvajournalismin yhdeksi kiintotähdeksi nousi amerikkalainen Life (1936-1972). Life ei kuvittanut juttuja, vaan kertoi koko tarinan kuvilla. 1930-luvun Saksassa poliittista taistelua käytiin myös tehokkaan kuvajournalismin avulla; vastakkain olivat natsien Illustrierter Beobacter ja vasemmistolainen Arbeiter Illustrierte Zeitung. Ranskassa kuvajournalismistaan tunnetaan mm. Paris-Match (1949). Sarjakuvalehdet ovat eräs aikakauslehtien laji. 1890-luvulla USA:ssa "keltaiselle lehdistölle" nimen antanut sanomalehtisarja Yellow Kid katsotaan usein ensimmäiseksi sarjakuvaksi. Aluksi sarjakuvat ilmestyivät nykyiseen tapaan sanomalehtien lyhyinä "strippeinä". Sanomalehdissä ilmestyneitä sarjakuvia kuten 1910 syntynyttä Krazy Kat -sarjakuvaa alettiin koota myös kirjasiksi. 1930-luvulla aloittivat lehtien sarjakuvina mm. Tarzan, Mikki Hiiri, Dick Tracy, Teräsmies (Superman), Batman. Varsinaiset sarjakuvalehdet syntyivät niinikään 1930-luvulla ja sarjakuvalehdistä tuli valtavan suosittuja toisen maailmansodan aikana mm. sotilaiden viihdykkeenä. Kulttuurisesti kiinnostavaa on, että 1930-luvulla syntyneet väkivahvat supersankarit (Superman = yli-ihminen) osuvat ajallisesti yksiin sellaisten "vahvojen miesten" kuin Mussolinin, Hitlerin, Stalinin ja Vihtori Kosolan kanssa. Näyttää siltä, että 1930-luvun talousromahduksen ja muun turvattomuuden vuoksi monissa maissa oli sosiaalista tilausta autoritaarisille johtajille, diktaattoreille. 1920-luvulla Yhdysvalloissa syntyi uusi aikakauslehtien ryhmä, uutisaikakauslehdet (newsmagazines) jotka vetivät yhteen ja taustoittivat viikon uutistapahtumat. Näistä ensimmäinen oli 1923 perustettu Time Magazine, joka sai kilpailijakseen v. 1933 Newsweek -lehden. Time tunnettiin aluksi vahvasti konservatiivisena ja Newsweek taas liberaalina lehtenä. Time -lehden esikuvan mukaisia lehtiä ovat Saksan Der Spiegel (1947) ja Ranskan L' Express (1953). Myöskin Suomen Kuvalehti on uutisaikakauslehti. Vuonna 1922 perustettu USA:ssa perustettu Reader's Digest (Suomeksi Valitut Palat) perustuu toisaalla julkaistujen artikkeleiden esittämiseen lyhennettyinä ja kansantajuisina versioina. Lehden perustaja DeWitt Wallace katsoi, että mistä tahansa artikkelista voi huoletta heittää pois 75 prosenttia ilman että asia siitä kärsisi. Lehdessä julkaistujen artikkeleiden piti olla kiinnostavia vielä vuoden päästäkin luettuina ja niiltä edellytettiin optimistista, rakentavaa otetta. Reader's Digest oli saavuttanut 1939 jo 3 miljoonan kappaleen levikin ja sen levikki on nykyään 18 miljoonaa. Erikoista lehden taloudessa on se, että perustamisestaan aina vuoteen 1955 se ei julkaissut ollenkaan mainoksia. Suomen suurimpiin lukeutuvat yleisaikakauslehdet Apu ja Seura on molemmat perustettu 1930-luvulla. Apu oli aluksi lukemisto, jota työttömät myivät, saaden lehden tuotosta suuren osan itselleen. Seura puolestaan syntyi vuonna 1934, kun keskenään lehdillään kilpailleet kustantajat Otava ja WSOY perustivat yhteisen yhtiön, Yhtyneet Kuvalehdet. Sekä Seuran että Apu -lehden levikki oli vuonna 2000 n. 260 000. Näitä laajalevikkisempi oli aikoinaan 1970-luvun alussa sensaatiojournalismilla menestynyt Hymy liki 400 000 kappaleen levikillään (nykyisin n. 100 000). Sarjakuvalehti Aku Ankka kiilaa yleisaikakauslehtien ohi 270 000 kappaleen levikillään. Vielä tästäkin suurempia levikkejä Suomessa oli v. 2000 asiakaslehdillä, kuten Soneran Matkaviestillä (1.3 miljoonaa), Keskon Pirkalla (1.2 miljoonaa) ja S-ryhmän Yhteishyvällä (800 000). Aikakauslehdistön uudempaa kehitystä edustaa julkkisjuoruihin keskittyvä 7 päivää -lehti, joka on noussut levikiltään ja lukijamäärältään Suomen suurimmaksi yleisaikakauslehdeksi. Kaiken kaikkiaan Suomessa ilmestyy yli 2800 vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvää aikakauslehteä. On perhe- ja yleisaikakauslehtiä, naistenlehtiä, kotilehtiä, terveyslehtiä, mielipidelehtiä, tieteellisiä lehtiä, harrastuslehtiä, tietokonelehtiä, lasten- ja nuortenlehtiä, eläkeläisten lehtiä, sarjakuvalehtiä, talouslehtiä, seksilehtiä, asiakaslehtiä, järjestölehtiä ym. Taloudellisesti tarkasteltuna aikakauslehti tarjoaa mainostajille hyvän yhteyden tarkasti määriteltyyn kohdeyleisöön, jolloin mainosmarkat eivät mene harakoille vaan osuvat juuri tavoiteltuun ryhmään tälle erityisesti suunnitellulla viestinnällä. Kulttuurisesti tarkasteltuna taas lähtökohtana pidettäisiin ihmisten kokoontumista jonkin harrastuksen pariin, jolloin muodostuu yhteisö, jonka jäsenet panostavat paljon energiaa ja mielenkiintoa harrastettavaan asiaan (vaikkapa hevosiin). Lehti syntyy pitämään yllä tämän harrastajajoukon yhteisöllisyyttä. Yhteisölehti on toki myös mainostajien kaupallisesti hyödynnettävissä (vaikkapa ratsastustarvikkeiden erikoisliikkeiden).
Pysähdy kaupan aikakauslehtien hyllyn eteen ja tarkastele lehtien kansikuvia sekä otsikoita. Raportoi millaisten ihmisten kuvia kansissa on. Mieti miksi juuri näitä ihmisiä on kansikuvissa. Mistä kannen otsikot kertovat? |
|||||||||||||
