 |
 |
|
5 Viestinnän historiaa Johdanto ja tiivistelmä -------------------------------------------------------------------------------- Nonverbaalinen kulttuuri Edellä on todettu, että ihmisen oma keho on alkuperäisin merkkien ja viestien tuottamisen väline. Kun suupielemme ovat vääntyneet ylöspäin ja silmämme ovat vähän sirrillään, jokainen ymmärtää, että olemme iloisia, hyvällä tuulella, suhtaudumme asiaan tai ihmiseen myönteisesti. Kun taas suupielet ovat kääntyneet alaspäin, "kulmat rutussa" ja kun muutenkin näytämme sitruunaa haukanneilta, ymmärretään välittömästi, että nyt olemme vihaisia, vihamielisiä, vastahakoisia. Tunnetilaa ilmaisevat ilmeet ja niiden ymmärtäminen on pitkälti perinnöllistä. Kaikkien kulttuurien ihmisillä näiden perusilmeiden merkitys on sama. On silti myös paljon kulttuurista riippuvia eleitä. Esimerkiksi nyökyttely voi joissain kulttuureissa tarkoittaa kieltoa ja pään pudistaminen myöntymistä. Jo aivan pieni vauva osaa hymyillä ja näin antaa myönteisen viestin hoivaajalleen, joka vastaa samalla tavoin. Vanhempi ja lapsi lahjoittavat jatkuvasti myönteisiä signaaleja toisilleen jolloin hyväntuulinen tunnetila ja kiintymys vahvistuvat. On varsin osuvaa, että englanninkielisissä iskelmissä rakastetusta lauletaan "you are my baby"; tässä viitataan siis primaarin ihmissuhteen ja tunneperäisen riippuvuussuhteen muodostumiseen. Muistakaamme myös, että kommunikaation yksi merkitys on kommuunio, yhteisyyden luominen; juuri tätähän vauva ja hoitaja luovat sanattomalla viestinnällään, ja sitähän kaiketi rakastuneetkin rakentavat. Vauva osaa kyllä kertoa ilmeillään ja itkullaan myös milloin sen olo on epämieluinen ja hoivaa tarvitaan. Vaikka vauva ei vielä osaa varsinaisella fyysisellä toiminnallaan tuottaa maailmaan muutoksia, se saa suotuisat asiat tapahtumaan pelkästään viestinnällisellä toiminnallaan. Olemme siis viestijöitä jo alusta alkaen ja vasta myöhemmin opimme fyysisellä toiminnallamme vaikuttamaan maailmaan. Samoin inhimillinen kieli opitaan eri vaiheissa toiselta ikävuodelta alkaen. Elehtiminen ja ilmeily lienevät vanhimpia inhimillisen viestinnän muodoista. Sanotaan, että yksilön kehitys on lajin kehityksen lyhyt kertaus. Ihmiskunnan varhaisvaiheissakin sanaton viestintä on ollut tärkeässä asemassa. Sanattomien viestien välittämisessä kasvot ovat keskeisessä asemassa, mutta myös äänensävyt, käsien ja jalkojen liikkeet, kehon asento, etäisyys toiseen ja ihmisten väliset kosketukset viestivät asioita. Jos ulkomailla ei yhteistä kieltä löydy, niin sitten täytyy turvautua elehtimiseen ja viittilöintiin. Eräät tutkijat ovat soveltaneet kehon sanattomaan viestintään liikennevalojen mallia. Tietyt asennot ja ilmeet ovat kuin liikennevalojen punainen: stop! Tuota en hyväksy! Jotkut toiset eleet ilmaisevat varuillaan oloa kuin keltaiset valot ja kolmannet eleet taas näyttävät vihreää valoa asialle tai viestintäkumppanille. Taidosta ymmärtää elekieltä on hyötyä esimerkiksi myyjälle, joka voi edetä varovasti silloin kun asiakas on varautunut tai torjuva. Puolen tunnin myyntineuvottelun aikana ostaja ja myyjä voivat vaihtaa keskenään satoja sanattomia viestejä. Sanaton viestintä toimii vahvasti erityisesti tunteiden ja asennoitumisen tasolla. Suuri osa tunneviestinnästä tapahtuu kasvojenilmeillä, käsien eleillä ja äänensävyillä. Erityisesti kohtaamisen ensihetkinä sanattomalla viestinnällä on suuri painoarvo, viestinnän jatkuessa huomio kiinnittyy yhä enemmän sanalliseen viestintään ja sisältöihin. Yleensä merkitykset syntyvät kielen ja nonverbaalisen viestinnän yhteisvaikutuksena. Viestinnän välineistä televisiolla on erityisen hyvä kyky välittää tunneviestejä: ihmiskasvot näkyvät tv-ruudussa suurikokoisina, jolloin jokainen tunteen häivähdyskin näkyy kotikatsomoihin. Televisio välineenä korostaa sitä miltä henkilöt tai kohteet näyttävät ja millaista sanatonta viestintää ne esittävät. Sitä vastoin henkilön puhumien asioiden sisältö voi jäädä taka-alalle. Televisio korostaa henkilöiden visuaalista puolta, radio taas korostaa sitä miltä he kuulostavat ja kuinka heidän puheensa sujuu, painoviestintä (ilman kuvia) taas korostaa enemmänkin asiasisältöä. Saattaa olla, että tällä on ollut vaikutuksensa esimerkiksi siihen millaiset poliitikot voivat päästä valtaan. Television valtakaudella poliitikot valikoituvat myös sen perusteella, miten hyvin he esiintyvät televisiossa, millaista sanatonta viestintää he ilmentävät (esim. hymy, rentous) ja miltä he näyttävät. Myös kehon seksuaaliset signaalit pääsevät oikeuksiinsa televisiossa. Syvällinen viisaus ja harkinta ei sen sijaan välttämättä toimi televisiossa, jossa vastausten pitää tulla nopeasti ja sujuvasti. Näin televisiolla bias, se on vinoutunut ja suosii joitakin asioita toisten kustannuksella. Painoviestinnällä taas on omanlaisensa vinouma. Viestimet eivät ole neutraaleja. |
|||||||||||||
