 |
 |
|
4 Viestinnän fyysinen perusta ja viestintäteknologia Tiivistelmä -------------------------------------------------------------------------------- Aivan ensimmäiseksi on syytä tarkastella tapoja jolla ymmärrämme historian tai kehityksen. Revolutionismi ja evolutionismi Historia on mahdollista käsittää esimerkiksi revolutionistisesti tai evolutionistisesti. Revolutionismi korostaa historiassa suuria vallankumouksia, mullistuksia, katkoksia, uutuuksia ja epäjatkuvuutta. Evolutionismi taas korostaa vanhan jatkuvuutta, pieniä askelia; ei nosta esiin radikaaleja katkoksia ja mullistuksia. Uudet keksinnötkään eivät jälkimmäisen mukaan mullista maailmaa perusteellisesti, vaan muuttavat sitä vain jossakin suhteessa. Revolutionismi ja evolutionismi voidaan käsittää eräänlaisiksi metaforiksi, joiden kautta katsottuna historia voidaan vaihtoehtoisesti nähdä mullistuksina tai jatkumona. Innostuneet teknologian puolestapuhujat ja myyntimiehet ovat usein revolutionisteja: uusi teknologia on vallankumous, hyppäys kokonaan uudenlaiseen vaiheeseen. Teknologista intoilua eli hypeä toppuuttelevat kriitikot puolestaan ovat useammin evolutionisteja. Historian jaksotteluista Jos historiassa nähdään vallankumouksia tai katkoksia, niin noita aikakausia on mahdollista hahmottaa monessa eri mittakaavassa. Esimerkiksi bestseller tietokirjailijana maailmankuuluksi tullut Alvin Toffler maalaa kirjassaan "Kolmas aalto" (1980) kuvaa ihmiskunnan historiasta hyvin suuressa mittakaavassa. Hän näkee ihmiskunnan historiassa kolme sivilisaation vallankumousta tai aaltoa. 1. aalto on ns. neoliittinen vallankumous 7000 eKr.
uudemmalla kivikaudella. Tuolloin keksittiin ja otettiin käyttöön
muinaisessa Mesopotamiassa maanviljely, mikä ja mullisti maailman
perusteellisesti. Tunnettu informaatioyhteiskunnan tutkija Manuel Castells tekee teossarjassaan "The Information Age" (1996–1998) toisenlaisen kolmijaon: hän katsoo höyrykoneen käyttöönoton jälkeen seuranneen kaksi muutakin teollista vallankumousta. "Teollisia vallankumouksia" on siis esiintynyt jo kolme kappaletta. Castellsin kolme teollista vallankumousta tai vaihetta: 1. Höyrykone ja rautateiden käyttöönotto
1700-luvun loppu, 1800-luvun alku. On kuitenkin mahdollista jäsentää historiaa useammissakin jaksoissa. Taloustieteilijät Nikolai Kondratieff ja Joseph Schumpeter ovat esittäneet taloudellisen kehityksen kulkevan ns. pitkissä aalloissa tai sykleissä joiden pituus on 50–70 vuotta. Taloudellinen pitempiaikainen nousukausi alkaa uudesta suuresta teknologisesta innovaatiosta ja aikanaan sen vaikutus sammuu ja talous suistuu lamaan. Uusi innovaatio pystyy kuitenkin saamaan aikaan taas uuden taloudellisen "boomin". Pitkien aaltojen alku voidaan ajoittaa seuraavasti: 1. James Wattin tehokas höyrykone 1780-luvulla
ja sen laaja hyödyntäminen. Nykyään elettäisiin siis oikeastaan jo viidettä teollista vallankumousta jos näin halutaan sanoa. Huomattakoon, että alun perin Kondratieff ja Schumpeter tutkivat vain kolmea ensimmäistä sykliä, kaksi viimeistä on lisätty listaan myöhemmin. Talouden pitkien aaltojen lisäksi tunnetaan myös lyhyempiä, alle kymmenen vuoden mittaisia jaksoja joissa nousukausi ja laskukausi vuorottelevat. Ns. uudesta taloudesta puhuneet ekonomistit väittivät, että Yhdysvalloissa olisi siirrytty uudenlaiseen aikaan, johon ei laskukausia kuulu lainkaan. Tämä väittämä ei pitänyt paikkaansa, sillä taantuma ja lama kuuluvat talouden arkeen myös 2000-luvulla. Edistyskertomus vai rappiotarina? Historia voidaan käsittää edistyskertomuksena tai rappiotarinana. Teknologiasta puhuttaessa hyvin usein historia nähdään edistyksenä, jossa huonosta menneisyydestä tullaan uusien teknologisten keksintöjen myötä kohti yhä parempaa tulevaisuutta. Toisaalta on olemassa vastakkainen tapa kertomuksellistaa historia rappeutumiseksi: muinoin olivat hyvät ajat, ihminen eli vieraantumatonta ja luonnonmukaista elämää. Jokainen uusi keksintö on vain vieraannuttanut ihmistä lisää alkuperäisestä ja oikeasta elämästä: nykyään eletään rappeutuneita pronssiaikoja kun ennen elettiin aitoa kulta-aikaa. Luultavasti esimerkiksi "vihreä profeetta" Pentti Linkola jäsentäisi historiaa rappiotarinan kautta. Sen sijaan että historia käsitettäisiin optimistisesti edistykseksi tai pessimistisesti rappeutumiseksi, voidaan puhua vain muutoksesta. Maailma muuttuu; vanhassa maailmassa oli sekä hyvää että pahaa, mutta myös uusi teknologia ja uusi aika tuo mukanaan sekä hyviä että pahoja asioita. Tällaista suhtautumista voi nimittää teknorealismiksi. Utopiat ja dystopiat Lähellä edellistä erottelua ovat myös utopiat ja dystopiat. Utopia (ou- ei missään tai eu - hyvä; topos -paikka) tarkoittaa: ”hyvä paikka ei missään”, haavekuva. Dystopia (dys - häiriö, -epä, -virhe; paikka jossa kehitys on pahasti häiriintynyt, mennyt pieleen, kauhukuva. Uutta teknologiaa on pelätty: on esiintynyt liiallisen negatiivisia uhkakuvia teknologiasta. Kuten se, että ihminen ei voi mitenkään kestää niin luonnottoman kovaa vauhtia kuin höyryveturilla on; tai että polkupyöräily on hulluutta. Tieteiskirjallisuudessa esiintyy paljon dystopioita. Tunnetuimpia ovat Georg Orwellin täydellisen tarkkailun ja totalitarismin maailma "Vuonna 1984" ja Aldous Huxleyn "Uusi uljas maailma", jossa ihmiset pidetään vaarattomina ja onnellisina soma -nimisen huumeen avulla. Amerikkalainen mediatutkija Neil Postman on todennut "Huvitammeko itsemme hengiltä" -kirjassaan, että nyky-USA on paremmin Huxleyn kuin Orwellin kuvitelman mukainen. Toisaalta monet tutkijat ovat huomauttaneet, että uuden teknologian myötä ihmisten tekemisiä voidaan tarkkaan seurata: kännykän ollessa auki jossain tiedetään korttelin tarkkuudella missä olet ja tämä tieto säilytetään rekisterissä kolme vuotta; Internetissä surfailustasi jää tietoja koneelle ja yhteyden syntyessä tämä ns. cookie -tiedosto käydään lukemassa; kaupan asiakaskorttien avulla sinusta ja kulutuskäyttäytymisestäsi voidaan luoda tarkka profiili; turvakamerat kuvaavat ja tallentavat kuvaa julkisissa tiloissa ja kaupunkialueella. Tämän tapainen "kaukovarjostin" piti silmällä ihmisten elämää myös Orwellin kirjassa. Utopiat ovat kuitenkin vielä yleisempiä
kuin dystopiat. Utopia kuvaa esimerkiksi tulevaa ihannevaltiota.
Platonin "Valtio" on utopia, samoin Thomas Moren (1478–1535)
klassikko "Utopia". Utopia voi toimia eräänlaisena
suunnitelmana siitä, millaiseksi maailmaa olisi syytä
kehittää. Länsimaissa ja erityisesti Amerikassa on
aina höyrykoneen keksimisestä (1700-luvun lopulta) alkaen
nähty juuri uuden teknologian ratkaisevan ihmiskunnan ongelmat.
Joissakin kuvauksissa uutta teknologiaa hehkutetaan suorastaan paratiisillisten
olojen tuojana eli nämä ovat myös edellä mainittuja
edistyskertomuksia. J.A. Etzler kirjoitti höyrykoneeseen liittyen v. 1842 tähän tyyliin: "Lupaan osoittaa, miten kymmenessä vuodessa toteutetaan paratiisi, jossa on kaikki mitä ihmissielu halajaa on yltäkylläisenä jokaisen saatavilla ilman työtä ja palkkaa; missä luonto kokonaisuudessaan tullaan muuttamaan kauneimpaan muotoonsa ja jokainen ihminen voi elää loistavissa palatseissa…" Seuraavan kerran utooppista ajattelua käytettiin "toisen teollisen vallankumouksen", sähkön käyttöönoton yhteydessä 1800 ja 1900 lukujen taitteessa. Gifford Pinchot kirjoitti sähköstä: "Höyry toi mukanaan teollisuuden keskittymisen, maalaiselämän ja pienyhteisöjen tuhon sekä perhesiteiden höltymisen. Sähkö sitä vastoin saa aikaan teollisuuden hajautuksen, palauttaa maaseudun elämän ja vahvistaa perhettä. Sähkön avulla sivilisaatiomme kehittyy onnellisemmaksi, vapaammaksi ja enemmän mahdollisuuksia tarjoavaksi kuin koskaan aiemmin". Ja myös "kolmannen teollisen vallankumouksen" yhteydessä, elektroniikan ja tietokoneiden käyttöönoton tilanteessa puhetapa oli sama. James Martin kirjoitti teoksessaan ”Wired Society” vuonna 1978: ”Nyt on mahdollista rakentaa maailma, jossa ei ole saasteita, luonnonkauneuden massiivista tuhoamista, inhimillistä raadantaa; jossa tuhoavia kulutusmuotoja vältetään ja jossa ihmismieltä voidaan ravita historiassa ennennäkemättömällä tavalla ja ihmismieli voi liidellä suuruuden uusiin muotoihin.” Huomataan, että aina uuden teknologisen mullistuksen yhteydessä on siihen kiinnitetty ylisuuria toiveita. Jo ensimmäisen teollisen vallankumouksen jälkeen saatettiin todeta, että valitettavasti höyrykone ei ratkaissut ongelmia. Tuli verisiä, koneistettuja sotia. Suurkaupungit muuttuivat teollisiksi slummeiksi, jotka peittyivät nokeen ja savuun. Työläisten olot olivat kurjat, työ oli mekaanista, pakkotahtista ja epäterveellistä. Lapsityövoimaa käytettiin yleisesti. Metsiä tuhottiin, maa revittiin surutta auki kaivosten ja rautateiden vuoksi. Junaliikennettä häirinneet biisonit tapettiin miltei sukupuuttoon. Vastaavasti myöhemmätkään teknologiat tuskin sinänsä tuovat paratiisia maan päälle. Esimerkiksi etätyö eli työskentely kotoa tai vaikkapa kesämökiltä käsin olisi teknisesti täysin mahdollista toteuttaa vaikka heti. Etätyön edistyminen ei kuitenkaan riipu vain tekniikasta, vaan monista muistakin seikoista. Joskus on ajateltu etätyötä maaseudun pelastajaksi: ihmiset voivat tehdä työnsä maalta eikä heidän tarvitse muuttaa suuriin kaupunkeihin. Etätyö on kuitenkin joissakin tapauksissa toiminut toisin päin. Kaupungissa asuva insinööri tekee etätyönä rakennepiirroksia ja laskelmia maaseudulla sijaitsevan yrityksen palveluksessa kun ei ole halunnut muuttaa pois kaupungin mukavuuksien äärestä. |
|||||||||||||
