 |
 |
|
4 Viestinnän fyysinen perusta ja viestintäteknologia Tiivistelmä -------------------------------------------------------------------------------- Edellä esitetyissä utopioissa on myös aimo annos uskoa teknologian suureen vaikutukseen: tekniikka nähdään keskeisenä tekijänä joka muuttaa yhteiskuntaa, kulttuuria, ihmisten elämisen ehtoja. Teknologian käsitetään määräävän eli determinoivan yhteiskunnallista kehitystä jopa ainoana mainitsemisen arvoisena tekijänä. Tällainen näkemys on hyvin yleinen jokapäiväisessä ajattelussamme, lehtien kirjoittelussa, hallintovirkamiesten strategiapapereissa, poliitikkojen puheissa ja insinööritieteellisissä puheenvuoroissa. Epäilemättä teknologialla on oma vaikutuksensa, mutta ei ollenkaan niin yksiselitteisen määräävä kuin monesti uskotaan. Teknologisen determinaation korostaminen johtaa äärimuodossaan ns. teknologiseen determinismiin, jota on arvosteltu paljon, mutta joka siitä huolimatta putkahtelee esiin puheissa tuon tuostakin. Teknologinen determinismi jyrkässä muodossaan on kuvattavissa seuraavina väittäminä: Teknologia kehittyy omalakisesti yhteiskunnasta irrallaan. Taloudelliset, hallinnolliset, poliittiset tai kuluttajien päätökset eivät teknologian kehitystä ohjaa. Sen sijaan muuttuva teknologia määrää yhteiskuntaa, taloutta, hallintoa, politiikkaa ja yleensäkin ihmisten elämää. Teknisen keksinnön ilmaantuminen on ainoa syy (monokausaalinen) syy yhteiskunnan ja maailman muutokseen. Teknologia on yhteiskunnallisessa kehityksessä ensisijainen vaikuttava voima. Teknologinen edistys on samalla aina myös yhteiskunnallista edistystä.
Kompassin käyttöönotosta seurasi Amerikan löytäminen. Kirjapainotaito aiheutti protestanttisen uskonpuhdistuksen 1500-luvulla. Höyrypainokone loi sensaatiolehdistön. Puuvillanpoimintakone sai aikaan Amerikan sisällissodan. Auto synnytti esikaupungit. E-pillerin keksiminen sai aikaan seksuaalisen vallankumouksen. Tietokone tuotti tietoyhteiskunnan. Nämä esimerkit yksinkertaistavat todellisuuden monimutkaisuutta liiaksi, niin että tekninen keksintö nähdään yhteiskunnallisten muutosten ainoaksi syyksi (monokausaalisuus). Voidaan hyvin ajatella, että uudella teknologialla on oma osuutensa muutoksiin, mutta myös monet muut voimat vaikuttavat samanaikaisesti. Historiallinen lopputulos syntyy monien olosuhteisiin ja ihmisten pyrkimyksiin liittyvien tekijöiden mutkikkaan vuorovaikutuksen tuloksena. Uusi teknologia on yksi tekijä muiden joukossa tässä vuorovaikutuksessa. Usein silkalla sattumallakin on vaikutuksensa historian kulkuun. Vaikka ei hyväksyttäisikään jyrkän linjan determinismiä, voidaan silti olettaa että teknologia jollakin tapaa determinoi tai määrää ainakin niitä mahdollisuuksia, jotka kulloinkin ovat ihmisten valittavana. Teknologia ei yksin määrää yhteiskunnan kehitystä, mutta toisaalta yhteiskuntakaan ei yksisuuntaisesti määrää teknistä kehitystä, vaan nämä ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Usein yhteiskunnassa on tarpeita, tietynlainen "tilaus" jonkinlaisen teknologian kehittämiselle. Monesti yhteiskunnan instituutioiden taloudellinen tuki (esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriön) on ollut aivan ratkaisevaa uuden teknologian kehittämiselle. Yhteiskunnan tuki ja kysyntä vaikuttavat siihen mitä teknologiaa kehitetään. Teknologisen determinismin ohella on olemassa muunkinlaisia determinismejä, vanhemmalle marxismille esimerkiksi oli ominaista ekonominen eli taloudellisen determinismi. Kaikki kulttuurin ilmiötkin palautettiin talouteen tai selitettiin taloudellisesta "perustasta" johtuviksi. Myöskin tämä determinismin laji on näkemyksessään yksipuolinen, sitä ovat kritiikeissään korostaneet mm. kulttuurintutkijat. Kun tekninen keksintö (invention) tehdään, ei se mitenkään välttämättä vakiinnu ihmisten käyttöön. Voi hyvinkin olla että sadasta keksinnöstä otetaan lopulta laajassa mitassa käyttöön vain yksi. Jos keksintö omaksutaan käyttöön, niin silloin voidaan puhua teknisestä uudistuksesta (innovaatiosta). Monesti on vaikeaa ennakoida missä muodossa, millä tapaa ihmiset ottavat teknisen laitteen käyttöönsä. Monet laitteet palvelevat loppujen lopuksi aivan erilaisessa käytössä kuin mitä niille aluksi kaavailtiin. Viestimien teknologinen vinouma (bias) On sanottu, että teknologia ei ole hyvää, ei pahaa, eikä neutraalia. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että teknologialla on omat vaikutuksensa, maailma ei ole entisensä uusien keksintöjen laajan käyttöönoton jälkeen. Teknologiat eivät ole vinoumasta (bias) vapaita, tekniset laitteet ovat "puolueellisia"; niillä on sekä tarkoitettuja että tarkoittamattomia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia taipumuksia. Ne edistävät paremmin yhdenlaista kuin toisenlaista toimintaa. Jokainen väline tarjoaa käyttäjilleen tietynlaisen tavan nähdä maailma ja erityiset tavat olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Teknologiat ovat kuin metaforia, jotka korostavat yksiä puolia ja väheksyvät toisia puolia kohteessa. Bias- käsitettä ovat soveltaneet mm. sellaiset viestintätieteilijät kuin Harold A. Innis (The Bias of Communication, 1951) ja Marshall McLuhan. Heidän työssään on teknologisen determinismin piirteitä ja erityisesti McLuhan on saanut osakseen kritiikkiä. Kuitenkin teknologisen determinaation ideoiden esiin nostaminen on luonut kiinnostavia näkymiä viestimien maailmaan. Winston Churchill kiteytti määräytymisen ongelman kätevästi puhuessaan rakennuksista: "Ensin me muovaamme rakennukset ja sitten rakennukset alkavat muovata meitä". Eli me muovaamme teknologian, mutta sitten se alkaa muovailla meitä. Ihmiset loivat auton, mutta nyt autoliikenne määrää millaiseksi kaupunkirakenne muodostuu. |
|||||||||||||
