Tutkimus käytäntönä

Näkökulma tutkimukseen käytännön toimintana kiinnittää huomion tieteeseen inhimillisenä toimintana. Tutkimuskäytännöt koostuvat tietynlaisista säännöistä, tavoista ja tottumuksista, joista osa on piiloisia, osa näkyviä. Piiloisista käytännöistä esimerkkinä voivat olla tutkimuskysymysten tärkeyden kriteerit, jotka ovat usein yhtäältä ääneen lausumattomia ja toisaalta muuttuvia. Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ihanteena olivat aiemmin "suuret" kysymykset - nykyisin on perusteltua tutkia myös "pieniä" kysymyksiä. Käytäntöjä tuovat näkyviin esimerkiksi tutkimuseettiset ohjeet ja erilaiset tutkimusoppaat. Käytännöt tulevat näkyviin myös silloin, kun joku rikkoo sääntöjä, tiedostaen tai tiedostamattaan.

Tutkimustyön voi määritellä esimerkiksi seuraavasti:

Tutkimus on liikettä yleisten oletusten ja lainalaisuuksiksi väitettyjen seikkojen sekä yksittäisten tapausten ja niistä tehtyjen havaintojen välillä. Tutkimus on tavallaan liikettä kahdenlaisen tietämisen välillä: yhtäältä on "yleistä" tietoa, jonka ajatellaan koskevan monia erityisiä tapauksia ja toisaalta on havaintoja konkreettisista, yksittäisistä tapahtumista. On muistettava, että havainnot ovat paitsi lähtöisin aineistosta, myös tutkimuskäytäntöjen tulosta.

Sirkka Hirsjärven (1997) mukaan tutkimuksen teon opettelussa tulisi
välttää kahta yleistystä: yhtäältä ajatusta siitä, että ei olisi olemassa mitään tutkimusprosessin mallia, toisaalta käsitystä jonkin mallin orjallisesta noudattamisesta. Etenkin kvalitatiivisen tutkimuksen oppaissa painotetaan usein, että tutkimus ei etene suoraviivaisesti, vaan tutkimus on luonteeltaan 1) syklittäistä ja vaiheittaista, 2) päättymätön prosessi, 3) prosessi, joka voidaan aloittaa melkein mistä kohdasta tahansa ja 4) prosessi, joka ohjaa harkitsemaan toistamiseen tehtyjä valintoja.

Tutkimuksen tekoa kuvataan usein kehinä, joissa alkupiste voi olla
missä tahansa.

Toisinaan tutkimuksen teko kuvataan erillisinä vaiheina.

Tutkimuksen kehä

1) ongelman muotoilu
- tavoitteena on tietää jotakin, mitä aiemmin ei ole tiedetty
- ongelma voi poikia teoriasta tai käytännöstä

2) ongelmasta kysymykseen
- tutkimuksen perspektiiviä kavennetaan rajaamalla näkökulmaa

3) kysymyksestä aineistoon
- kysymyksen tarkentuessa valitaan aineisto
- valitaan menetelmät, joiden avulla kysymys kysytään

4) kysymysten operationalisointi
- miten kysytään, lomakkeella vai haastatellen
- miten kysyttävät aihepiirit rajataan jne.

5) havaintojen teko
- matka ongelmasta havaintojen tekoon jatkuvaa kaventamista, reunaehtojen asettamista ja systemaattisuuteen pyrkimistä

5) paluu yleiselle tasolle
- laajennetaan näkökulmaa
- pohditaan mahdollisia virheitä, esim. aineiston luokittelussa

6) edustavuus
- pohditaan, miten edustavia havainnot ovat johtopäätösten kannalta

7) relevanssi
- pohditaan, ovatko aineistolle esitetyt kysymykset relevantteja tutkimusongelman kannalta.

8) vastaukset
- vastataan alun tutkimuskysymykseen

9) lopuksi
- yleistetään saaduista vastauksista jotain yleisemmin pätevää ja kiinnostavaa

Malli on yksinkertaistava ja yleinen, kuten mallit aina. Se antaa tutkimuksen teosta liian mekaanisen kuvan. Tosiasiassa teoriat ja havainnot eivät eroa näin jyrkästi toisistaan, kuten eivät erilliset työvaiheetkaan. Erottelut ovat analyyttisiä, ajattelun helpottamiseksi tehtäviä erotteluja.