Tieteen kieli

Tieteen retoriikat

Tieteen mieltäminen muiden inhimillisten ilmiöiden tapaan sosiaaliseksi toiminnaksi on viime vuosikymmeninä suunnannut tutkimuksen huomiota tieteen kieleen. Kielellistä ilmaisua ei ajatella pelkästään tulosten kirjaamisena, vaan keskeiseksi osaksi tieteen prosessimaisuutta ja dialogisuutta. Muiden tekstien tapaan myös tieteellisillä teksteillä on omat retoriset keinonsa, joilla ne pyrkivät suostuttelemaan ja vakuuttamaan lukijaansa.

Retoriikan tutkimuksen kannalta tärkeitä tieteelliselle tekstille asetettavia kysymyksiä ovat:

1) Millaisia retorisia käytäntöjä tutkijoilla on? Miten ja miksi ne vaihtelevat ajan ja paikan mukaan, millaisin seurauksin?
2) Miten akateeminen retoriikka suhteutuu ei-akateemisiin elämänalueisiin? Mitkä ovat näiden suhteiden syyt ja seuraukset, ja miten niitä pitäisi parantaa?
3) Miten lisääntynyt tietoisuus retoriikasta muuttaisi tutkimusta ja tieteellistä kommunikaatiota? Mitä muutoksia pitäisi edistää ja milloin?

(John. S. Nelson 1993, Marja Keräsen 1996, mukaan)

Marja Keräsen (1996) mukaan retorinen tutkimus johtaa uudenlaisiin kysymyksiin tieteen asemasta yleensäkin. Kysymys siitä, kenen näkökulmasta jokin esiintyy jonakin pakottaa pohtimaan tieteen alkuperäkertomuksia, vallankumouksia, perustajia, käännekohtia, murroksia ja edistymistä. Usein katsaukset aiempaan tutkimukseen näyttävät johtavan ikään kuin loogisesti kirjoittajan omiin näkemyksiin.