|
Tieteen kieli
Suuri
osa tieteen valinnoista on kielellisiä valintoja:
tieteen tekohan on ennen kaikkea kirjoittamista
ja lukemista. Tieteelliseen tekstiin kohdistetut
odotukset ovat kulttuurisidonnaisia: esimerkiksi
amerikkalaisperäiset tekstit etenevät
tiiviimmin kuin saksalaiset. Tyylit vaihtelevat
myös ajallisesti. Minna-Riitta Luukan (2003)
mukaan vasta positivismin ihanteen vakiintuessa
1900-alussa tiedekirjoittaminen alkoi tehdä
selvää eroa kaunokirjallisuuteen.
Tieteellisen ilmaisutavan
ihanteena voidaan pitää hyvän yleiskielen,
hyvän asiatyylin ja oman alan erityiskielen
hallintaa (esim. Hirsjärvi et al. 1997).
Yleiskieli on valtakunnallista käyttökieltä,
kirjakielen normien mukaista käyttökieltä.
Hyvään asiatyyliin kuuluvat selvyys,
havainnollisuus, tiiviys ja kieliopillisesti korrekti
ilmaisu. Erikoiskielet, eli tieteiden erikoiskäsitteet,
oppi- ja ammttisanat vaihtelevat aloittain. Tärkeän
valinnan tutkija tekee myös päättäessään,
kirjoittaako tekstinsä suomeksi vai englanniksi.
Vaihtoehtona voi olla myös pohjoismaiselle
yleisölle kirjoittaminen jollakin skandinaavisella
kielellä.
Petri Ylikoski: Kuinka argumentti
voi epäonnistua
http://www.helsinki.fi/%7Epylikosk/opetus/argum.html
|