|
Arkiajattelun ongelmia
Hannu Uusitalon (1991, 13-17)
mukaan erityisesti määrällisen
tutkimuksen näkökulmasta arkiajattelun
ja arkihavaintojen ongelmia ovat mm. seuraavat:
1. Havaintojen epäluotettavuus.
Uskomme yleensä vahvasti omiin havaintoihimme,
mutta niihin sisältyy usein virheellisyyksiä.
Havainnoimme väärin ja vielä useammin
muistamme väärin. Mitä muistammekaan
viime viikon uutisista? Tieteen tarjoama korjaamisen
mekanismi: havaintojen systematisointi ja tekniikka,
havaintojen toistettavuus, havaintojen luotettavuutta
koskeva kriittinen keskustelu.
2. Havaintojen selektiivisyys
eli valikoivuus. Teemme havaintoja valikoiden.
Havaintojen tekemistä ohjaavat ihmisen tarvetila,
kiinnostus, aikaisemmat kokemukset ja kieli. Havaitseminen
on "teoreettista" siten, että olemassa
olevat käsitykset ohjaavat tarkkaavaisuuttamme.
Kun kiinnostumme esimerkiksi jonkin ilmiön
merkityksellistämisestä mediassa, näemme
ja kuulemme siitä enemmän. Tieteen tarjoama
korjaamisen mekanismi: Selektiivisyyden tiedostaminen,
tarkoituksellinen kiinnostuksen rajaaminen, kriittinen
keskustelu tutkimuksen julkilausumattomista oletuksista
ja niiden vaikutuksista tuloksiin.
3. Liiallinen yleistäminen.
Olemme taipuvaisia yleistämään
liiaksi omien rajallisten kokemustemme perusteella.
Jos kohtaamme jossakin oppiaineessa ikävän
opettajan, yleistämme helposti ikävyyden
liittyvän koko alaan. Tieteen tarjoama korjaamisen
mekanismi: Yleistämisen tekniikka (otantateoria,
teoreettisen yleistämisen säännöt),
väitteiden pätevyysalueen määrittely.
4. Puutteellinen päättely.
Usein arkiajatteluamme vaivaa epäjohdonmukaisuus
ja logiikan puute. Usein uskomuksiin ja myytteihin
suhtaudutaan niin, etteivät ne voi koskaan
kumoutua. Esimerkiksi eri viestintäalan ammatteihin
liittyy lukuisia määrä uskomuksia;
ajatellaanpa nyt vaikka toimittajia ja kirjastonhoitajia.
Myytit eivät yleensä falsifioidu,
tule osoitetuksi virheelliseksi. Tieteen tarjoama
korjaamisen mekanismi: Loogiset ja matemaattiset
välineet, tilastolliset menetelmät,
kriittinen keskustelu oikeasta ja virheellisestä
päätelmien tekemisestä.
5. Lyhytjänteisyys.
Arkiajattelussa olemme taipuvaisia lopettamaan
pohdiskelun heti, kun ilmeiseltä vaikuttava
tai meitä jostakin syystä miellyttävä
selitys ilmaantuu. Se mikä näyttää
joltakin, ei kuitenkaan välttämättä
ole sitä. Toinen lyhytjänteisyyden ilmaus
on tarkastelujakson lyhyys. Emme jaksa systemaattisesti
seurata jonkin kehitystä vuodesta toiseen.
Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: Vapaa
ja kriittinen keskustelu, rakentaminen aiemman
tutkimuksen varaan, ilmeisen näkeminen ongelmallisena.
6. Asioiden tarkastelu
yhteyksistä irrallaan. Arkisessa ajattelussa
ei välttämättä nähdä
metsää puilta. Mutta jos tarkastelemme
jotakin ilmiötä ajallisesti ja paikallisesti
hieman etäämpää, katseemme
kantaa kauemmaksi. Paikallisen yrityksen konkurssi
esimerkiksi voi liittyä globaaleihin, maailmanlaajuisiin
kehityskulkuihin. Tieteen tarjoama korjaamisen
mekanismi: Olennaisen ja epäolennaisen erottaminen.
Panu Raatikainen: Onko
ihmisestä riippumatonta todellisuutta olemassa?
http://www.tsv.fi/ttapaht/005/raatikainen.htm
|
