|
Tieto on mallien muodostamista
Pohjimmiltaan havaintomme
koskevat eroja ympäristössämme.
Pelkistettynä jokin merkitsee elämää
ja jokin muu taas kuolemaa. Kokemukset liittyvät
muistissa toisiinsa kokonaisvaltaisella tavalla
ja syntyy merkkisuhteita. Eräs laji asioiden
liittymistä toisiinsa on syy-seuraussuhde
eli kausaalisuhde. Kysymys kuuluu: mikä aiheutti
tämän? Ja sitten etsitään
ajallisesti edeltävä, vaikuttava syy.
Tämä voidaan kääntää
tulevaa koskevaksi, teleologiseksi eli päämäärään
tähtääväksi suhteeksi. Haluan
että asiantila Y toteutuu. Miten minun on
toimittava, että näin kävisi?
Edellä mainituille merkkisuhteille
on ominaista, että jostakin pienestäkin
vihjeestä voidaan päätellä
sellaista mitä ei vielä suoranaisesti
voida havaita. Sherlock
Holmesin kaltainen salapoliisi on mestari
päättelemään asioita vähäisestäkin
vihjeestä. Pertti
Alasuutari (Erinomaista, rakas Watson. Johdatus
yhteiskuntatutkimukseen, 1989) rinnastaakin
erityisesti laadullisen tutkimuksen tekijän
salapoliisiin, joka yrittää ratkaista
arvoitusta löytämiensä vihjeiden
avulla. Tutkimusaineisto antaa ikään
kuin joitakin palapelin palasia, joista täytyy
päätellä kokonaiskuva.
Mallin huono puoli on, että tutkija näyttäytyy
vain ulkopuolisena tarkkailijana.
Kokemuksen myötä
saadusta tiedosta mieleen muodostuu malli tai
tietorakenne (skeema), joka on eräänlainen
kohdetta kuvaava teoria. Tietorakenne on teorian
tapaan yleistys aiemmista esiintymistä; tietorakenne
myös ennustaa mitä kohteeseen yleensä
liittyy ja mitä jatkossa on odotettavissa.
Asioiden merkityksen ymmärtäminen tapahtuu
siten, että havaittu empiirisesti läsnä
oleva osanen aktivoi mielessä olevan tietorakenteen
kokonaisuudessaan. Näin ehkä vähäisenkin
vihjeen perusteella voidaan nopeasti "tietää"
kaikki se mitä tällaiseen tunnusmerkkiin
yleensä liittyy.
|