Tieto on totta ja perusteltua

Ilkka Niiniluoto on esittänyt teoksessaan Informaatio, tieto ja yhteiskunta (1996) yhden tiedon määritelmän. Hän määrittelee tiedon käyttäen lähtökohtanaan Platonin teksteistä periytyvää ns. klassista tiedon määritelmää: tieto on perusteltu tosi uskomus. Tietoa on siis vain sellainen uskomus, joka on tosi (eli vastaa todellisuutta) ja jolle on olemassa perustelut (eli mihin uskomus perustetaan: todisteet, johtaminen yleisesti hyväksytystä teoriasta jne.). Perusteluvaatimus tarkoittaa, että sattumalta oikeaan osuva väittämä ei ole oikeaa (tieteellistä) tietoa. Jos arpomalla tai arvaamalla saadaan joskus sattumalta oikea vastaus, niin se ei tarkoita tietämistä.

Niiniluoto vaihtaa vielä omassa tiedon määritelmässään "uskomuksen" tilalle "semanttisen informaation", jolloin tiedon määritelmäksi tulee: tieto on väitelauseina ilmaistavissa olevaa semanttista informaatiota, joka on totta ja perusteltua. Väitelauseiden semanttinen informaatio siis kuvaa maailmaa mahdollisimman tarkasti yksilöiden ja vaihtoehtoja poissulkien. Tämän tarkan kuvauksen pitää olla paikkansa pitävä ja siihen täytyy liittää selitys, miten tietoon on päädytty, jotta toiset voivat kokeilla samaa menetelmää. Tällainen tiukka tiedon määritelmä sopii parhaiten ilmaisemaan luonnontieteen tietokäsitystä.

Semanttinen informaatio voidaan määritellä negatiivisesti, joksikin joka sulkee pois maailmaa kuvaavan ilmaisukielen vaihtoehtoja. Jos lause ei sulje pois yhtään vaihtoehtoa, siinä ei tämän mukaan ole semanttista informaatiota. Lause "hän on nainen tai mies" ei lisää tietämystämme, koska kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta kumpaakaan ei suljettu pois. Semanttinen informaatio siis kuvaa maailmaa, kertoo kuvauskielen tarjoamalla tarkkuudella mikä mahdollisista asiantiloista maailmassa on kyseessä.

Sami Pihlström: Putnamin episteemisestä totuuskäsityksestä
http://www.netn.fi/294/netn_294_pihl.html