Tieto on valtaa

Oleminen määrää tietoisuutta. Tämä tarkoittaa seuraavaa: se millaisessa asemassa elämme maailmassa antaa lähtökohdan kokemuksillemme ja sitä kautta tietoisuutemme ja tietämyksemme muodostumiselle. Oleminen määrittyy suhteessa muuhun olevaiseen ja muihin ihmisiin. Et ole absoluuttisesti voimakas tai heikko, vaan tätä suhteessa joihinkin toisiin. Valtakin on sosiaalinen suhde: jotkut ihmisryhmät pystyvät ajamaan etujaan toisia paremmin sekä pitämään huolen siitä, että juuri heidän kannaltaan tärkeitä ja oikeita asioita toteutuu yhteiskunnassa.

Oleminen ei myöskään tarkoita passiivista oleilua, vaan toimintaa, ennen kaikkea suhteutumista maailmaan käytäntöjen (praksis) harjoittajana. Käytännöt ovat sääntöjen ja tapojen ohjaamia vakiintuneita yhteistoiminnan muotoja, eräänlaisia "pelejä". Eri käytäntöjen puitteissa maailma kohdataan eri tavoin ja maailmasta ollaan kiinnostuneita eri suhteessa: "ajetaan" eri asioiden toteutumista, pyritään eri tavoitteisiin. Esimerkiksi journalistien intressi voi olla erilainen kuin tiedottajien ja suhdetoiminnan ammattilaisten. Suhdetoimintaväki on sitoutunut edistämään oman organisaationsa asiaa nostamalla esiin myönteisiä seikkoja. Journalisti taas haluaa kertoa kielteisetkin asiat - ja ehkä vain kielteiset puolet asiasta. Asetelmaan sisältyy valtataistelua ja kamppailua julkisuudesta.

Yhteiskunta ei siis ole yhtä köyttä samaan suuntaan vetävien yhdistys, vaan siinä erilaiset ja täysin vastakkaisetkin pyrkimykset ottavat mittaa toisistaan. Yhteiskunta on kamppailua, valtataistelua ja kilpailua. Tosin se on myös liittoutumista, yhteisymmärryksen hakemista ja kompromisseja.

Ihmisryhmien ja erilaisten käytäntöjen välinen kädenvääntö näkyy myös kielen ja kulttuurin tasolla. Itse kukin taho tuottaa kieltä ja käsitteitä (diskursseja), jotka määrittelevät maailman juuri heidän kannaltaan mielekkäästi. Kieli on ajattelun väline, joka vaikuttaa vahvasti siihen mistä näkökulmasta todellisuutta tarkastellaan ja mitä siinä pidetään tärkeänä. Näin ollen tietyn tahon valta-aseman kannalta on eduksi, jos yhteiskunnan muut jäsenet omaksuvat heidän kielensä ja alkavat näin ajatella asioita samaan tapaan kuin kielen kehittänyt taho. Tähän ilmiöön voidaan viitata ideologian käsitteellä: henkilöstä tulee ideologinen subjekti, jos hän omaksuu toisen ryhmän intressien mukaan kehitetyn ajatteluvälineistön ja sen myötä toimii vapaaehtoisesti toisen ryhmän etujen mukaisesti, ehkä vastoin omia etujaan. Hegemoniasta voidaan puhua silloin kun jokin ryhmä saa oman kielensä ujutettua yleiseen käyttöön, niin että se ohjaa ns. arkijärkeä (common sense).

Se mikä päti kieleen, koskee myös tietoa ja sen tuottamista. Tiedon taustalla on tietynlainen oleminen, todellisuuden kohtaaminen jossakin suhteessa. Tämän kohtaamisen tavan puitteissa maailman jotkut puolet ovat kiinnostavia ja tärkeitä, toiset taas eivät. Maailmalta ikään kuin kysytään eri asioita ja näin ollen saadaan myös erilaisia vastauksia eli tietoa siitä. Tieto edustaa jotakin näkökulmaa tai lähestymistapaa asiaan, se kuvaa kohdetta tietyltä kannalta, tietyssä suhteessa. Yhdenlainen lähestymistapa on hyödyllinen maailman kohtaamisen tavan tarpeisiin, toisenlainen lähestymistapa taas toisen. Voi olla niinkin että jokin lähestymistapa on jonkin käytännön kannalta hedelmätön tai peräti sen näkökulmasta haitallinen. Tietoonkin sisältyy vallan ulottuvuus.

Tullaan siihen, että ei vain oleminen määrää tietoisuutta, vaan myös tietoisuus määrää olemista. Toisin sanoen se miten ihminen ajattelee itsestään, toisista ja maailmasta, vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. Yhteiskunnassa tietäminen ja oleminen ovat kytkeytyneet erottamattomasti toisiinsa. Yhtäältä tietäminen vaikuttaa ihmisten olemiseen, toisaalta tämä tuotettu oleminen tuottaa ymmärrystä ja tietoisuutta. Ns. sosiaalisessa konstruktivismissa onkin tapana sanoa, että tieto ei vain kuvaa todellisuutta, vaan myös tuottaa (sosiaalista) todellisuutta.

Tietoon ja sen tuottamiseen on kohdistettu monitasoisia kysymyksiä vallasta ja valtasuhteista. Keskeisiä kysymyksiä ovat olleet, kuka saa tietää ja kenen tieto on arvokasta ja hyvää, kenen tieto suljetaan "tiedon" ulkopuolelle. Historiallisesti katsoen merkittävänä pidettyä tietoa on päässyt tuottamaan vain murto-osa maailman ihmisistä: lähinnä länsimaiset, keski-ikäiset, keskiluokkaiset, sivistyneistöön kuuluneet mieshenkilöt, joilla on ollut pääsy tietoresurssien pariin ja tilaisuuksia tiedon tuottamiseen.

Tietoon liittyviä valtasuhteita on analysoitu ja kritisoitu esimerkiksi luokan, sukupuolen ja globaalisuuden näkökulmista. Muun muassa feministiset ja postkoloniaalit teoriat ovat kritisoineet tiedon poliittisen, ideologisen ja taloudellisen ulottuvuuden kieltämistä ja pyrkineet ohjaamaan huomiota tiedon tuottamisen lähtökohtia ja ennakko-oletuksia.

Esimerkiksi tieteellisen tiedon sukupuolittuneisuutta kritisoitaessa kyseenalaistuksen kohteena ovat yleensä seuraavat seikat:
1) tietävän subjektin sukupuolittuneisuus
2) tiedon kohteiden eli tutkimusongelmien sukupuolittuneisuus
3) käsitteiden ja käsitejärjestelmien sukupuolittuneisuus
4) teorioiden sukupuolittuneisuus
5) tietoa tuottavien instituutioiden ja tekijöiden sukupuolittuneisuus

Tietoa ja sen tuottamisen instituutioita on kritisoitu samankaltaisin argumentein myös eurosentrisyydestä ja rasismista. Esimerkiksi löytöretket tarvitsivat tiedettä ja tarjosivat sen kehittymiselle edellytyksiä - ja toisin päin. Tiede rakentui osana vallanhimoista politiikkaa. Siirtomaapolitiikan tavoitteet legitimoivat sekä modernin tieteen että luonnon ja toisten ihmisten hyväksikäytön ja esineellistämisen. Tietoa on tuotettu - ja tuotetaan edelleen - vallanhalun tarpeisiin, vaikka tietoon mahdollisesti sisältyvät seksismi, rasismi ja homofobia ovatkin joutuneet enenevästi kritiikin kohteeksi.

Lue lisää:
Samuli Kaarre. Foucault - historian totuuden ja vallan filosofi
http://www.netn.fi/294/netn_294_kaar.html

Lue myös: Professori Ilkka Niiniluoto: Tiedosta ja tietoteoriasta
http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/tiedotusoppi/
johdatustiedotusoppiinjajournalistiikkaan/lue5.htm

Sari Husa: Foucault'lainen metodi
http://www.netn.fi/395/netn_395_husa.html