Arkiajattelun ongelmia

Hannu Uusitalon (1991, 13-17) mukaan erityisesti määrällisen tutkimuksen näkökulmasta arkiajattelun ja arkihavaintojen ongelmia ovat mm. seuraavat:

1. Havaintojen epäluotettavuus. Uskomme yleensä vahvasti omiin havaintoihimme, mutta niihin sisältyy usein virheellisyyksiä. Havainnoimme väärin ja vielä useammin muistamme väärin. Mitä muistammekaan viime viikon uutisista? Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: havaintojen systematisointi ja tekniikka, havaintojen toistettavuus, havaintojen luotettavuutta koskeva kriittinen keskustelu.

2. Havaintojen selektiivisyys eli valikoivuus. Teemme havaintoja valikoiden. Havaintojen tekemistä ohjaavat ihmisen tarvetila, kiinnostus, aikaisemmat kokemukset ja kieli. Havaitseminen on "teoreettista" siten, että olemassa olevat käsitykset ohjaavat tarkkaavaisuuttamme. Kun kiinnostumme esimerkiksi jonkin ilmiön merkityksellistämisestä mediassa, näemme ja kuulemme siitä enemmän. Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: Selektiivisyyden tiedostaminen, tarkoituksellinen kiinnostuksen rajaaminen, kriittinen keskustelu tutkimuksen julkilausumattomista oletuksista ja niiden vaikutuksista tuloksiin.

3. Liiallinen yleistäminen. Olemme taipuvaisia yleistämään liiaksi omien rajallisten kokemustemme perusteella. Jos kohtaamme jossakin oppiaineessa ikävän opettajan, yleistämme helposti ikävyyden liittyvän koko alaan. Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: Yleistämisen tekniikka (otantateoria, teoreettisen yleistämisen säännöt), väitteiden pätevyysalueen määrittely.

4. Puutteellinen päättely. Usein arkiajatteluamme vaivaa epäjohdonmukaisuus ja logiikan puute. Usein uskomuksiin ja myytteihin suhtaudutaan niin, etteivät ne voi koskaan kumoutua. Esimerkiksi eri viestintäalan ammatteihin liittyy lukuisia määrä uskomuksia; ajatellaanpa nyt vaikka toimittajia ja kirjastonhoitajia. Myytit eivät yleensä falsifioidu, tule osoitetuksi virheelliseksi. Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: Loogiset ja matemaattiset välineet, tilastolliset menetelmät, kriittinen keskustelu oikeasta ja virheellisestä päätelmien tekemisestä.

5. Lyhytjänteisyys. Arkiajattelussa olemme taipuvaisia lopettamaan pohdiskelun heti, kun ilmeiseltä vaikuttava tai meitä jostakin syystä miellyttävä selitys ilmaantuu. Se mikä näyttää joltakin, ei kuitenkaan välttämättä ole sitä. Toinen lyhytjänteisyyden ilmaus on tarkastelujakson lyhyys. Emme jaksa systemaattisesti seurata jonkin kehitystä vuodesta toiseen. Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: Vapaa ja kriittinen keskustelu, rakentaminen aiemman tutkimuksen varaan, ilmeisen näkeminen ongelmallisena.

6. Asioiden tarkastelu yhteyksistä irrallaan. Arkisessa ajattelussa ei välttämättä nähdä metsää puilta. Mutta jos tarkastelemme jotakin ilmiötä ajallisesti ja paikallisesti hieman etäämpää, katseemme kantaa kauemmaksi. Paikallisen yrityksen konkurssi esimerkiksi voi liittyä globaaleihin, maailmanlaajuisiin kehityskulkuihin. Tieteen tarjoama korjaamisen mekanismi: Olennaisen ja epäolennaisen erottaminen.