Tieto on mallien muodostamista

Pohjimmiltaan havaintomme koskevat eroja ympäristössämme. Pelkistettynä jokin merkitsee elämää ja jokin muu taas kuolemaa. Kokemukset liittyvät muistissa toisiinsa kokonaisvaltaisella tavalla ja syntyy merkkisuhteita. Eräs laji asioiden liittymistä toisiinsa on syy-seuraussuhde eli kausaalisuhde. Kysymys kuuluu: mikä aiheutti tämän? Ja sitten etsitään ajallisesti edeltävä, vaikuttava syy. Tämä voidaan kääntää tulevaa koskevaksi, teleologiseksi eli päämäärään tähtääväksi suhteeksi. Haluan että asiantila Y toteutuu. Miten minun on toimittava, että näin kävisi?

Edellä mainituille merkkisuhteille on ominaista, että jostakin pienestäkin vihjeestä voidaan päätellä sellaista mitä ei vielä suoranaisesti voida havaita. Sherlock Holmesin kaltainen salapoliisi on mestari päättelemään asioita vähäisestäkin vihjeestä. Pertti Alasuutari (Erinomaista, rakas Watson. Johdatus yhteiskuntatutkimukseen, 1989) rinnastaakin erityisesti laadullisen tutkimuksen tekijän salapoliisiin, joka yrittää ratkaista arvoitusta löytämiensä vihjeiden avulla. Tutkimusaineisto antaa ikään kuin joitakin palapelin palasia, joista täytyy päätellä kokonaiskuva.
Mallin huono puoli on, että tutkija näyttäytyy vain ulkopuolisena tarkkailijana.

Kokemuksen myötä saadusta tiedosta mieleen muodostuu malli tai tietorakenne (skeema), joka on eräänlainen kohdetta kuvaava teoria. Tietorakenne on teorian tapaan yleistys aiemmista esiintymistä; tietorakenne myös ennustaa mitä kohteeseen yleensä liittyy ja mitä jatkossa on odotettavissa. Asioiden merkityksen ymmärtäminen tapahtuu siten, että havaittu empiirisesti läsnä oleva osanen aktivoi mielessä olevan tietorakenteen kokonaisuudessaan. Näin ehkä vähäisenkin vihjeen perusteella voidaan nopeasti "tietää" kaikki se mitä tällaiseen tunnusmerkkiin yleensä liittyy.