|
Iiris Ruoho Tiedotusopillisesta näkökulmasta tutkijaa kiinnostaa jutussa monet seikat: esimerkiksi haastattelun journalistinen rakentuminen, haastattelutekniikka, auditiivisuus ja jutun "kanttimaisuus" eli sen ominaislaatu Yleisradion sekä tieteen ja koulutuksen organisaatioiden yhteisenä mediana. Itse kiinnitin huomiota jutun äänelliseen puoleen eli auditiivisuuteen. Juttu alkaa kesken jonkin tapahtuman, joka virittää kuuntelijan pohtimaan mistä on kyse. Pian kuitenkin selviää, että naisääni opastaa uusia opiskelijoita. Heistä yksi, Johanna, on valittu haastateltavaksi. Haastattelu itsessään on lyhyt, mutta kertoo paljon haastateltavasta erityisesti äänensävyjen kautta. Radioääntä on tiedotusopissa tutkittu yllättävän vähän. Tutkimukset käsittelevät käsikirjoitettuja kuulokuvia eli jonkinlaista taidepuhetta. Radioäänen tutkimus on jäänyt muutenkin sisarpuolen asemaan suhteessa visuaalisen kulttuurin tutkimukseen. Journalistinen radioääni kiinnostaa itseäni, sillä analysoin parhaillaan radiossa pitkään lähetettyä makasiinityyppistä puheohjelmaa. Miten paljon äänellä ja sen käytöllä rakennetaan radio-ohjelman "sanomaa", jutun tarjoamia merkityksiä? Kantin jutussa ei paljon selitetä, vaan luotetaan puheeseen. Varsinkin jutun alku, jossa vanhempi opiskelija neuvoo uusia opiskelijoita, jättää paljon kuuntelijan mielikuvan varaan. Alku ei suoraan kerro esimerkiksi sitä, millaisessa tilassa ollaan ja ketä siellä on. Vasta Johannan haastattelussa kuuntelija saa kehyksen aikaisemmin kuulemalleen. Ääni tuottaa aina merkityksiä tietyssä yhteydessään riippumatta siitä onko kyse puheesta tai vaikkapa taustahälystä. Myös äänettömyys luo merkityksiä. Mikrofonin lähimpänä tavoittama on Kantin jutun etusijalle asettuvaa äänimaailmaa. Se määrittelee taustahälinää ja antaa sille merkityksen. Taustahälinä puolestaan tarjoaa puheelle tapahtumallisen viitekehyksen. Haastattelussa taustahälinä kertoo enää sen, että ollaan samassa tilassa. Haastattelutilanne on osittain oma viitekehyksensä, onhan kyse tyypillisestä journalistisesta haastattelussa, jossa haastateltava on asetelmallisesti alakynnessä. Kuunteleeko haastattelija Johannaa ja vastaako Johanna kysymyksiin? Miten tuo dialogi etenee, millaisen kuvan se antaa tilanteesta, haastattelijasta, Johannasta ja vihdoin käsiteltävästä asiasta? Äänimaailman tutkimiseen on vaikea löytää juuri sitä varten kehiteltyä metodia. Analysoija voi tukeutua esimerkiksi tekstin- ja kuvatutkimuksessa käytettyyn semioottiseen käsitteistöön. Semiotiikka on merkitysten tutkimista ja se jakautuu erilaisiin koulukuntiin. Kulttuurintutkimuksen perinnettä hyödyntämällä tutkisin kuultua puhetta ja muuta äänimaailmaa merkityksiä luovina ja tietyssä yhteydessä merkityksellistyvinä käytäntöinä. Esimerkiksi Johannan tuottaa puheessaan merkityksiä ensimmäisen vuoden opiskelusta. Puhe saisi todennäköisesti erilaisia merkityksiä, jos taustalla olisi vaikkapa kapakan ääniä tai klassista musiikkia. Äänellisiä merkityksiä tutkittaessa myös sukupuolella on merkitystä. Sukupuolen voi ymmärtää laajempana ilmiönä kuin puhujien biologisena sukupuolena. Se on rakentunut journalistisen tuotteen tekemisen tapoihin ja myös tapoihin merkityksellistää naisten ja miesten ääniä. |