Retoriikasta puheviestintätieteeseen

Puheviestintätiede tuottaa tietoa ihmisten vuorovaikutuksesta,
viestintäprosesseista sekä puhe- ja viestintäkäyttäytymisestä.
Puheviestintätieteen pitkä historia ulottuu aina antiikin retoriikkaan asti. Renessanssin ajoista valistukseen asti retoriikalla oli keskeinen asema eurooppalaisissa yliopistoissa. Suomessa virisi kiinnostusta antiikin retoriikkaan 1800-luvun lopulla, mutta kansanvalituksella ja lausuntatraditiolla oli vielä 1900-luvun alkupuolella vahvempi vaikutus suomalaiseen käsitykseen puhetaidosta. Puheviestintätiede alkoi muotoutua itsenäiseksi tieteenalaksi 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Tieteenala ei tarkastele enää pelkästään vaikuttamista ja argumentointia vaan kaikkea sitä kielellistä ja nonverbaalista vuorovaikutusta, joka toteutuu kasvokkain tai esimerkiksi viestintäteknologian välityksellä niin ystävyys-, pari- ja perhesuhteissa kuin erilaisissa ryhmissä, yhteisöissä ja työelämän konteksteissa.

Suomessa puheviestintää on voinut opiskella yliopistollisena
pääaineena Jyväskylän yliopistossa 1980-luvun alusta lähtien ja viime
vuosista lähtien myös Helsingin ja Tampereen yliopistoissa.

Lue lisää: Jukka-Pekka Puro: Puhetaidosta retoriikkaan, vai oliko se päinvastoin. Tiedotustutkimus 1998:3, 82-91.
http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/oppimiskeskus/verkkoaineisto/yht/
puro.pdf

Keskinen, Riku: Retoriikka ja kaunoluku: katsaus suomalaisen puhetaidon oppihistoriaan. Teoksessa Vierikko, Esko ja Anu Tolonen (toim.): Retoriikan polulla: retoriikkaa antiikista EU-aikaan.Haasteita puheviestinnän opetukseen. Turku, Turun yliopisto, taiteiden tutkimuksen laitos, 1999.
http://www.uta.fi/kirjasto/oppimiskeskus/verkkoaineisto/yht/
keskinen.pdf